Tiedä ketä äänestät

Ainakin minä olen yrittänyt kirjoitella tulevista vaaleista viime aikoina melko puolueettomasti. Jos nyt ei oteta lukuun sitä, että olen varoitellut haaskaamasta ääniänne noille ”sirpalepuolueille”, joista kuitenkaan kukaan ei pääse eduskuntaan, sanoisinko onneksi, niin en ole asettanut näitä oikeasti poliittisia puolueita minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. Edes itse en ole täysin varma siitä puolueesta, jota ääneni hyödyttää.

 

 Kyse on siis nimenomaan puolueesta, joka olisi kaikkien äänestäjien syytä sisäistää. Meidän vaalijärjestelmämme on sellainen, että ensisijaisesti me äänestämme puoluetta ja vasta toissijaisesti sitä ihmistä, ketä oikeasti luulemme äänestävämme. Ei siis ole aivan samantekevää, ketä äänestämme, mutta meidän tulee tiedostaa tämä poliitikkojen asettama tärkeysjärjestys. Jotta tahtosi edes jotenkin toteutuisi, sinun siis pitää tuntea tuon kyseisen puolueen ideologia. Jos todella hyväksyt sen, voit puhtaalla omallatunnolla astella vaalihuoneistoon.

On kaksi asiaa, jotka saavat minut harkitsemaan vaaleihin osallistumista. Totta kai haluan, että äänelläni olisi kohtalainen painoarvo, mutta voinko todella suunnata ääneni sinne, missä se tukisi minun poliittisia ajatuksiani. Joku on joskus sopinut, että suurimman puolueen puheenjohtajasta tulee pääministeri. Eiköhän viimeaikainen sekoilu ole jo todistanut, että aina ei puoluejohtaja ole kykenevä pääministeriksi! Olisiko sittenkin vanha käytäntö, jossa presidentti täysin valtuuksin nimittää hallitustunnustelijan, sittenkin parempi. Tämä momentti on siis otettava huomioon, jos on vaarana, että se puolue, jota aiot äänestää, nousisi suurimmaksi puolueeksi.

Toinen on puolueen arvojen kahtia jakautuminen. Esimerkiksi ”persuilla” osa ehdokkaista on selkeästi rasisteja ja osa taas maahanmuuttomyönteisiä. Jos valitsen ehdokkaan tuosta puolueesta, mikä takaa, ettei ääneni mene juuri sen väärän leirin hyväksi?

Tuossa tuli nuo kaksi vaikeinta momenttia. Kyllä minä voin reilusti tunnustaa, että minun puntarointini käy noiden neljän suurimman puolueen välillä. Tai oikeastaan viiden suurimman, jos nukkuvien puoluekin lasketaan puolueeksi. Jopa eduskunnassa nyt olevia pikkupuolueita pidän ”turhakkeina”. Olenkin ehdottomasti äänikynnyksen kannattaja, sillä pääsääntöisesti nuo puolueet sotkevat vain hallituksen ja eduskunnan toimintaa. Senhän osoittivat esimerkiksi vihreät ja vasemmistoliitto hyppäämällä pois junasta, joka ei tosi liikkunut edes silloin.

Poliitikkoja syytetään usein vaalilupausten rikkomisesta. Oikeastaan he antavat lupauksia täysin vilpittömällä mielellä, mutta puolue pakottaa heidät rikkomaan lupauksensa, jos se on puolueen edun tai päätösten vastainen. Ennen vaaleja annetuilla lupauksilla ei siis todellisuudessa ole mitään arvoa.

Puoluekurin tarkoitus onkin pitää puolueen rivit yhtenäisinä siis aivan niin kuin vaalijärjestelmä on tarkoittanut. Ensin puolue ja sitten vasta ihminen.

Enemmistöhallituksen muodostamisen pääasiallinen tarkoitus onkin pitää hallitus pystyssä. Tosiasiassa se tarkoittaa sitä, että muut hallituspuolueet seuraavat päähallituspuolueen tahtoa, ettei hallitus saisi kovin riitelevän hallituksen mainetta.

Entä mitä tapahtuisi, jos hallituksen pystyssä pysymisen keinoina ei olisikaan enemmistö ja puoluekuri?Minä uskon, ettei eduskunnan tahtona ole hallituksen kaatuminen. Entä jos hallitus koettaisikin pysyä pystyssä hyvien päätösten ja yhteistyön avulla?

Miettikääpä tätä.