Itsetutkiskelua

Kyllä itsensä tutkiminen silloin tällöin paikallaan on, vaikka nyt en ihan pelkkää peiliin katsomista tarkoitakaan juuri tällä hetkellä. Kyllähän se hieman sitä hipaisee, kun selaan näitä vanhoja blogejani ja mietin mitä milloinkin olen kirjoittanut. Yksi kultainen sääntö näyttää säilyneen läpi Kallan Kuvernöörin elämän: ”Älä milloinkaan valehtele.”  Yhtään valhetta en teksteistäni löytänyt, vaikka täytyy myöntää, että joskus olen näköjään hieman tunteitani purkanutkin. Siitäkään huolimatta en tuohon iljettävyyteen ole sortunut. Jos kyse on minun mielipiteestäni, olen tavalla tai toisella kertonut, että tämä on minun mielipiteeni. Jos taas kyse on ollut selvästä faktasta, olen kyllä ollut valmis todistamaan väitteeni ja olen tietenkin edelleen.

En nyt ole aivan varma, ilahtuisinko, jos joku väittäisi jotain väitettäni valheeksi, sillä ovathan ne kai jo pikkuisen vanhoja juttuja. Sen verran ryhtymisrajoitteinen olen, että en vanhoja asiakirjoja viitsisi penkoa, mutta niin kai se olisi tehtävä, jos pakko olisi. Ja pakko se olisi silloin jos joku väittäisi jonkun kirjoitukseni sisältävän jonkin valheen. Eihän siinä mitään sitten, sen kun kerrotte mikä ei ole totta, niin paiskaan eteen dokumentit, sillä vaikka tälläkin paikkakunnalla on ollut ja on ehkä vieläkin bloggareita, joille totuus on jokseenkin vieras asia, niin ihankaan varmasti minä en kuulu heihin. Kyllä tämä totuudellinen maailmakin niin ihmeellinen on, että saa sitä ihmetellä huonommallakin mielikuvituksella varustettu.

 

Vuonna 2012 kirjoitin kunnissa rehottavasta korruptiosta, mutta en edes omia mieliteitäni, vaan arvostetun tutkimuslaitoksen suorittamasta tutkimuksesta ja sen toteamista asioista. Olivat tulleet siihen tulokseen, että kyllä kunnissa on korruptiota, mutta se on melko hyvin kätketty. Kun en ole kunnan päättäjä, en voi siihen sen enempää ottaa kantaa, mutta kunnan asukkaana minulla on oikeus olla kiinnostunut asiasta.

Kunnallislaissa määrätään jokseenkin selkeästi ne tehtävät, jotka kuuluvat kunnan hallitukselle, kunnan valtuustolle tai kunnallisille lautakunnille. Myös kunnan viranhaltijoilla on tietyt säännöt ja valtuudet. Yksittäisellä valtuutetulla tuskin on oikeutta häiritä virkamiesten töitä tai esiintyä kunnan puolesta. Sen enempää ei viranhaltijallakaan ole oikeutta panetella yksityistä ihmistä, varsinkaan, jos ei todellakaan edes tiedä mistä on kysymys.

Eli tuossa nyt tietenkään ole korruptiosta kysymys, mutta painostus, panettelu ja muu häiriköinti on jotain sukua sille.

Maaliskuussa 2013 kirjoittelin aika kuumaankin sävyyn erilaisista rötöstelystä ja rötösherroista, mutta ne nimet, joita silloin mainitsin ovat sen verran järeää kalustoa valtakunnan politiikassakin, että tuskin haluavat, että näyttöjä kaivetaan esiin. Jos haluavat, niin pakkohan se sitten on.

Etupäässä olen kuitenkin asioista kirjoittanut, en niinkään ihmisistä, enkä ole oikeustaistelijaksikaan tahtonut leimautua edes itseäni puolustelemalla. Kyllä minä oikeasti siihen uskon, että ”totuus ei pala tulessakaan”, enkä itse muista mihinkään rikokseksi luokiteltavaan tekoon syyllistyneeni, vaikka joku blogissaan on niinkin väittänyt. Syyttömyyttäni en pysty todistamaan, kun en oikeasti edes tiedä, mistä syytös kumpuaa.

Näin se vaan menee, että jokaisen on tultava toimeen oman moraalinsa kanssa. En ole synnitön minäkään, mutta hyvä tuuri kävi arpajaisissa, kun Jumala arpoi, kenestä paikkakunnan bloggareista enkeli tehdään. Heti alkoivat siivet kasvamaan selkään. Piispa varoitti kyllä, että älä nyt hirveästi riemuitse ennen kun lentämään pääset, sillä vertailuryhmä oli todella heikkotasoinen.