Venäjä suunnittelee sotaa?

Tässä mennäaikana vietti Venäjä Krimin sotaretken vuosijuhlaa, joka päättyi siihen, että presidentti Putin marssi näyttävästi esille oltuaan toista viikkoa teillä tietymättömillä samaan malliin kuin suomalaiset juopot menneinä vuosikymmeninä. Selvää on, että vaikka herra presidentti vaikuttikin hieman turvonneelta, ei hän tiettävästi juopottelemassa ollut. Eikä tuota turvotustakaan mikään virallinen taho todennut. Kyllä se ihan minun henkilökohtainen näkemys oli.

Kaikki mitä seuraavassa kirjoitan, on ehdottomasti minun henkilökohtaisesta ajatusmaailmasta lähtöisin, eikä mikään tosiasia tue näitä näkemyksiä. Tai sitten tukee, jos joku sellaista on näkevinään. Senkin uhalla, että minulle ei enää myönnetä viisumia itäiseen naapuriimme, kerron nyt kuitenkin omia näkemyksiäni.

Putin oli viikon salaisessa paikassa salaisen lähipiirinsä kanssa suunnittelemassa sotatoimia länsimaita ja Natoa vastaan. Maanlaajuiset sotaharjoitukset pantiinkin välittömästi käyntiin, kun Putin astui julkisuuteen. Täysin selvää on, että nuo harjoitukset oli suunniteltu hyvissä ajoin, sillä ei ole oikein uskottavaa, että Venäjän kaltainen maa pystyisi muutamassa tunnissa organisoimaan näin laajan operaation.

Nyt siis Venäjällä on valmiit sotasuunnitelmat, ja on otaksuttavaa, että se suunnittelee hyökkäystä länteen. On ikävää, että Suomi on se maa, joka ei kuulu Natoon, ja jonka kautta on siis helpoin aloittaa massiivinen vyörytys. Etukäteen on vaikea arvata, kuinka paljon yli lihasten pullistelun tuo aina niin arvaamaton naapuri menee, mutta kun siinä maassa ei aina ole tunne ja järki kulkeneet käsi kädessä, on hyvinkin luultavaa, että Putin olettaa ainakin Suomen olevan ”helppo nakki:” Tätä taustaa vasten on minustakin tullut askel kerrallaan Naton kannattaja. Jos Suomi ennättää liittymään Natoon, on Putininkin kerättävä lähipiirinsä uuteen kokoukseen ja tarkasteltava asiaa hieman toiselta kantilta. En nyt ihan heti muista tapausta, että mikään maa olisi aloittanut sodan jotakin Nato-maata vastaan.

 

Naton vastustajat uskottelevat, että Natoon liittyminen nostaa Suomen puolustuskustannuksia. Uskotelkoon aivan vapaasti. Tosiasiassa kysymys onkin siitä, millaisilla ehdoilla Natoon liitytään. Ihan aina ei tarvitsisi osoittaa kykenemättömyyttä neuvotteluihin, vaikka niin tehtiinkin EU:n suhteen. Meillä on muutama valtti, johon Nato melko suurella varmuudella tarttuisi, jos osaisimme ne hyödyntää.

Heitänpä tässä nyt ilmaan ajatuksen, että ei osteta yhtään ohjusta, eikä yhtään Hornetia. Muutetaankin näihin käytettävät miljoonat kohtuullisiksi tuloiksi vuokraamalla rajan pinnassa olevat Lappeenrannan, Joensuun ja Kuusamon lentokentät Naton käyttöön. Se toisi meille paitsi rahaa, niin myös elämää näille paikkakunnille. Uskallanpa epäillä, että myös rajantakainen röyhistely hiljenisi melko paljon, joskin ihan alkuaikoina siltä saatettaisiinkin muutamia kiviä heittää.

Ukraina luovutti Krimin melko helposti, ja Venäjä viettää nyt sen sodan päättymisen muistopäivää. Ukrainan sotaa kokonaisuudessaanhan Venäjä ei vielä ole voittanut, mutta pahalta näyttää. Kuukauden päästä Venäläiset viettävät taas voitonjuhliaan, mutta onkohan siihen sittenkään aihetta? Toinen maailmansota päättyi aika totaalisesti amerikkalaisten voittoon, ja siinä siivellä meni kyllä Neuvostoliittokin.

Oikeastaan Venäjä ja Neuvostoliitto eivät sitten muita merkittäviä voittoja ole saavuttaneetkaan, joten jos olisin Putin, koettaisin pitää hieman matalampaa profiilia.