Valistunut veikkaus

Niin tietysti. Näitä eduskuntavaalejahan minä veikkaan, mutta en toki luule itseäni miksikään tietäjäksi, vaikka uskonkin olevani kohtuullisen hyvä asiantuntija politiikasta puhuttaessa. Veikkaan kuitenkin vain sillä asiantuntemuksella mikä minulla on, kuten joku joskus on sanonut. Ihan sitä en osaa sanoa, tarkoittiko sitä, että asiantuntemukseni on erityisen hyvä, vaiko sitä että asiantuntemukseni on huono. Itse pidän itseäni ainakin kohtalaisen kokeneena, vaikka en juuri koskaan ole ollut virallisessa poliittisessa asemassa.

Sellaista sattuu, että moni patologikin on erittäin pätevä kuolemansyyntutkija, vaikka ei päivääkään ole ollut kuolleena. Uskallan siis puhua valistuneesta arvauksesta, joskaan en tuloksesta takuuta mene antamaan. Jos joku voisi tuloksen varmuudella tietää, ei vaaleja tarvittaisikaan.

Sen verran monimutkainen tämä meidän vaalijärjestelmämme on, että mitään suoraa suhdetta ei eduskunnan paikkajakojen ja puolueiden kannatuksen välillä ole, vaikka toki ne tiettyä suuntaa antavat. Pääsääntöisesti tämä johtuu tietysti alueellisista paikkajaoista. En siis edes yritä lakea puolueiden paikkoja, mutta jonkinlaisella tarkkuudella koetan veikata kannatusprosentteja.

Selvää on, että vaalien kiistaton voittaja tulee olemaan Keskustapuolue, joskaan ei ihan niin selkeästi kuin erilaiset ennusteet ovat osoittaneet. Juha Sipilään on kuitenkin luotettu yli puoluerajojen, joten ei ole aihetta olettaa puolueen paljon putoavan noista prognooseista. Jos tässä nyt kehtaan väittää, että puolueen kannatus asettuu tuonne 23 % paikkeille, niin sekin ennustaisi jo kohtuullisen kovaa voittoa. Seuraavaksi vaalikaudeksi ”kepusta” tulee siis suurin eduskuntapuolue.

Sosiaalidemokraatit on gallupeissa nousut jo toiseksi, mutta kilpailu Kokoomuksen kanssa on kohtuullisen kovaa. Ehkä tässä nyt pätee tämä urheilukilpailuissa tuttu ilmiö: jos takaa tuleva nousee rinnalle ja menee ohi, tämä pääsääntöisesti on myös maalissa edellä. Liikkuvat äänestäjä tekevät kuitenkin veikkauksen aika haasteelliseksi. Sanotaan nyt, että 17 % .

Sama liikkuvien äänestäjien ongelma on koitunut myös Kokoomuksen ongelmaksi, vaikka luultavaa on, että puolue yltää myös tuohon n. 17 % lukemaan. Eiväthän nämä prosenttimäärät voi ihan tarkkoja olla, joten muutama kymmenys ehkä ”demareiden” hyväksi. Rinteessä on hieman samantapaista ”äijäenergiaa”kuin Sipilässäkin, joten se näkyy puolueen uskottavuutena, kun sen sijaan Stubb polvihousuineen vaikuttaa hieman pelleltä.

Neljän suuren joukossa nippanappa on vielä Perussuomalaisetkin, joka kuitenkin sisäisellä sekoilullaan on menettänyt asemiaan suuren ”jytkyn” jälkeen, mutta kannatus pysynee vielä 10 % paremmalla puolella. Jos nyt tarkemmin pitäisi vekata, niin siinä 12 – 13 %. Kyllä ”persujen” kannatus niitä vaikeimmin veikattavia on, sillä tuskinpa rasistinen siipi ainakaan kannatusta on nostanut. Soinissakin on sitä ”äijäenergiaa”, mutta monet välihuudot ja perustelemattomat kommentit eivät oikein sovi vastuullisen puolueen imagoon.

Niin että silleen se menee. Noista puolueista pitäisi Suomeen hallitus muodostaa. Vaalien tulos sitten näyttää millainen, mutta jos mahdollista kokoomuksen paikka olisi nyt oppositiossa. Toimiva oppositio on demokratian kannalta tärkeä olemassa. Eduskunnan pikkupuolueet voisivat sitten täydentää tätä oppositiota, sillä tuskinpa niillä oikein mitään poliittista agendaa on.