Erilainen nuori

Kirjoitanpa nyt taas pitkästä aikaa ihan itsestäni ilman kiemuroita ja koukeroita. Kun olen kuullut, että minua on täällä pidetty hieman erilaisena ”persuna”, niin syvällisen itsetutkistelun jälkeen totesinkin, että onhan se niin. Ähtärissä vain en ollut erottunut porukasta, joten melkein huomaamatta sain siellä olla. En tiedä mitä myöhemmin on siellä tapahtunut, mutta minun aikanani porukka oli hyvin yhtenäistä ja puolueen ohjelmasta ja säännöistä kiinni pitävää joukkoa. Edes koulutukseltani en ollut kovin ylivoimainen, joten sitäkään en koskaan ajatellut, niin kuin en itse ole sitä täällä Kalajoellakaan ajatellut. Huomasin tämän vasta sen jälkeen, kun joku työtön joutomies asiasta huomautteli.

  

Tietysti rupesin asiaa miettimään, kun eräs ”kantava voima” kirjoitti, että yksi oli erilainen. En vain heti tiennyt, kuka se erilainen oli, kunnes suoritin tuon ”itsetutkiskelun” ja aloin epäillä, että minuahan siinä tarkoitettiin. Kyllä minä todella erilainen olin, suorittaessani vertailua muuhun porukkaan.

Minua ei koskaan ole tuomittu mistään rikoksesta, en myöskään kuulunut mihinkään seksuaaliseen vähemmistöön, enkä ollut kielitaidoton ulkomaalainen. Kaiken kukkuraksi olin kai ainoa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ”persu” paikkakunnalla. Pahinta kaikessa oli se, että erilaisuuteni kruunuksi olin myös ainut, joka puolueen sääntöjen mukaan täytti vaatimukset piirihallitukseen. Kukapa nyt tällaista ”erilaisuutta” olisi voinut sietää, varsinkin kun jatkuvasti muistutin mitä puolueen säännöissä sanotaan. Myöhemmin tulin kyllä huomaamaan, että niistä säännöistä on vissiin pidetty kiinni vain Ähtärissä, missä lähikunnan vallesmanni valvoi asiaa. Saatoinpa hyvinkin olla erilainen, vaikka itse en sitä nähnyt. En tiedä, pidettiinkö minua Ähtärissä erilaisena, mutta jos pidettiin niin uskon, että positiivisessa mielessä.

Viime kunnallisvaalien aikaan olin aika tuore kalajokinen, joten en ihan kaikkea tästä kaupungista tiennyt. Sen tiesin, että tämä oli voimakas maanviljelyspitäjä, jossa oli ”kepun” enemmistö. Ei se minua suinkaan häirinnyt, sillä hyvinhän täällä oli asiat hoidettu, eikä minua suinkaan tarvittu. Politiikkaan en aikonut sekaantua, sillä jo Ähtärin ajoilta ymmärsin, että se vie kaiken ajan ja voiman, jos aidosti mukaan lähtee. Kun peräti kansanedustajataholta minua kuitenkin mukaan pyydettiin, lupauduin tarvittaessa auttamaan. Silloin ehdotetusta paikallisjärjestön puheenjohtajuudesta kuitenkin kieltäydyin. Jos olisin silloin suostunut, ehkäpä tilanne olisi nyt toinen.

Nyt olen ollut puolueen toiminnasta erossa jo jonkin aikaa, ja en ole siihen sanallakaan puuttunut, en siitäkään huolimatta, että vaimoni on nyt paikallisjärjestön sihteeri. Paikallisjärjestökin on nyt toinen kuin se, jonka puheenjohtajaksi minua pyydettiin, joten toivottavasti se menestyy. Mahdollisuuksia toki on, sillä meistä ”riidankylväjistä” ei enää ketään ole jäseninä.

Toivottavasti ei Pirjosta tehdä ”erilaista” nuorta, sillä vaikka hänellä onkin Cambridgen yliopistossa suoritettu tutkinto, ei hänellä ole vuosikymmenien poliittista rasitetta, ellei sellaiseksi lasketa jäsenyyttä Ulkosuomalaisparlamentissa. Tietysti sekin hieman erilaista on. 

Aikaisemmassa blogissani kerroin vaalikoneen tuloksesta, joka heitti minut hieman vasemmalle. Samassa vaalikoneessa Pirjo määriteltiin saman verran oikealle, joten pitäisiköhän meidän ihan perhesovun nimissä äänestää Keskustaa. Voihan se olla, että ei se ihan niin mene. Vai olisikohan Pirjo niin erilainen ”persu”, että unohtaisi puolueuskollisuuden yhteisen edun nimissä.