Maailmanrauha

Kautta aikojen tiedetään ihmisten sotineen toisiaan vastaan, niin kansakuntina kuin yksityisinä ihmisinä. Kansakuntien historia ei ylety kovinkaan pitkälle, yksinkertaisesti siitä syystä, ettei ole ollut välineitä, joilla asiat olisivat muistiin merkitty. Planeetan historia on teknisin menetelmin pystytty arvioimaan huomattavasti pidemmälle, joskin tapahtumien kulussa on helposti tullut muutaman sadan, jopa tuhannenkin vuoden heittoja. Ne ovat varsin lyhyitä pätkiä maailmankaikkeuden historiassa.

Nykyinen ihmiskunnan historia alkaa suunnilleen siitä, mistä nykyinen ajanlaskummekin, joskin joitakin yksittäisiä tapahtumia on merkitty aikakirjoihin jo ennen ajanlaskumme alkua. Pääsääntöisesti nekin varsin sotaisia, kuten Gaugamelan taistelu 331 eaa, jossa Aleksanteri suuri taisteli hunni Attilaa vastaan. Se sota samoin kun melkein kaikki myöhemmät sodat pohjautuivat ihmisten vallanhimoon. Silloin ei voitu puhua uskontojen välisistä sodista, koska oikeastaan mitään uskontoa ei ollut olemassa. Kristinusko, kaikkine muotoineen, syntyi vasta Kristuksen syntymän jälkeen ja muut suuret uskonnot vielä myöhemmin. 

 Persepoliin raunioita.

Kristinuskon historian ensimmäinen verinen käsky annettiin jo Jeesuksen synnyttyä, kun kuningas Herodes antoi käskyn: ”Tappakaa ja virtaan heittäkää kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset”.

Tämän jälkeen ei toki lapsia ole enää vainottu, ainakaan systemaattisesti, mutta monet muut yhteisöt ja valtiot ovat ottaneet ikään kuin oikeudekseen hoitaa asioita miekan avulla. Siitä alkaen kun valtioita alkoi syntyä, ovat valtiot käyneet keskinäisiä valtataisteluja miekan avulla. Eri valtioissa oli usein myös erilainen uskonto, joten sodat oli helposti nimettävissä uskontojen välisiksi sodkski, vaikka siitä ei juuri koskaan ollut kysymys. Kyllä kyse oli ja on edelleenkin pelkästä vallanhimosta. Kautta aikojen muslimit ovat taistelleet kristittyjä ja toisiaan vastaan. Myös kristityt ovat taistelleet toisiaan ja muslimeja vastaan. Todellisuudessa näiden sotien syy ei koskaan ole ollut uskonto, vaikka osa kristityistä niin väittääkin.

Jeesuksen sanomaksi on julistettu seuraava lause: ”Kuka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.” Kyllä minä tuon lauseen käsittäisin kehotukseksi sopia asiat neuvottelemalla. Moni kristitty on sen kuitenkin tulkinnut sodanjulistukseksi, sillä kautta aikojen kristinusko on ollut se maailman verisin uskonto. Nykyisinkin neuvottelut vaikuttavat pelkältä teatterilta, kuten kristittyjen välisessä ”mittelyssä” juuri tänään Ukrainassa.

 "Maailman rauha" Helsingissä.

Maailma on täynnä erilaisia rauhoja, kymmeniä, jopa satoja, mutta näyttää siltä, että yksikään ei ylety meidän päiviimme. Näin siitäkin huolimatta, että ne on tarkoitettu kestämään ikuisesti. Niiden ikuisuus on kuitenkin kuin naapurin Sepon tupakkilakko: kesti kolme päivää.

Selvää on, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä eri asioista, mutta kyllä näistä pitäisi pystyä keskustelemaan ilman halkoa ja kaulinta. Me ihan poikkeuksetta olemme sekä väärässä että oikeassa. Aina tilanteen mukaan. Väärässä olemisen myöntäminen näyttää suomalaisille olevan kuitenkin niin vaikeaa, että esimerkiksi poliitikko mieluummin vaihtaa puoluetta kun myötää, että nyt meni pieleen. Jos sattuu käymään niin, että oikeat puolueet loppuvat, voi aina hypätä jonkin sirpaleen päälle, tai perustaa kokonaan oman yhdistyksen.

Sanotaan, että politiikka on rumaa peliä. Onhan se joskus sitä, kun mukaan soluttautuu ihmisiä, jotka katsovat, että säännöt eivät heitä koske. Jos katsomme, että Raamattu tai maallinen laki eivät meitä koske, ja siitä sattuu olemaan seurauksia, voidaan tietysti sanoa että vika on toisissa.

Tunnettu poliittinen totuus on: ”Se on vanhan hallituksen vika”. Aina vaan ei muisteta kuinka vanhan.