Maailman kirjat on sekaisin

Kyllä se sellainen tunne tulee, kun katselee tätä maailmanpolitiikkaa täältä pienen Suomen näkökulmasta. Neuvostoliitto meni aikoinaan Afganistaniin suuren sotajoukon kera etsimään sitä miestä, joka sieltä oli avunpyynnön lähettänyt. No sellaista miestä ei koskaan löytynyt, eikä tullut edes selväksi, mitä apua tuo maa olisi tarvinnut. Varmuuden vuoksi tapettiin muutama tuhat ihmistä, että voitiin todeta, että ainakaan nämä eivät enää apua tarvitse.

Neuvostoliitto kuoli, ja Venäjästä tuli sen perillinen. Kun Putin julistautui Venäjän keisariksi, nousivat pintaan taas nuo valtiot, jotka ehdottomasti tarvitsivat juuri Venäjän apua. Kun ryssät olivat jo auttaneet Krimin niemimaata, oli aivan luonnollista, että apu ulotettiin myös emämaahan. Nyt sitä sanottiin sitten humanitaariseksi avuksi, joka rekkalasteittain ja tankkikuormittain vietiin Ukrainan maaperälle Venäjän armeijan saattelemana. Jälleen maallinen apu tavoitti tuhansia ihmisiä joka päivä, niin sodassa kuin rauhassakin. Tunnettuahan on, että kun ihminen on lopettanut hengittämisen, ei hänellä ole enää mitään puutteita. 

 

Tosiasiassahan tässä on kyse Venäjän ja Ukrainan välisestä sodasta, joka on naamioitu omien kansalaisten auttamisyritykseksi. Sen verran ateisti kai herra Putin on, että ei kehdannut julistaa tätä pyhäksi sodaksi, jossa paremmat kristityt koettavat käännyttää huonompia kristittyjä. Ukrainan puolella asia nähdään taas aivan toisin. Ukrainalaisten mielestä he ovat parempia kristittyjä, jotka koettavat käännyttää huonompia kristittyjä. Siis rajalta takaisin. Ennen kuin tuo asia saadaan lopullisesti selväksi, on oletettavaa, että vielä moni ihminen saatetaan siihen tilaan, jossa ei taloudellista apua enää kaivata.

Suurimmalle osalle Euroopan asukkaista liene selvää, että ei todellakaan ole totta, että Venäjän armeija auttaisi kapinallisia. Kyllä totuus on jo kauan ollut selvä, että kapinalliset avustavat Venäjän armeijaa.

Ukrainan mellakoiden ainut hyvä puoli on se, että me kristityt olemme saaneet ihan oman ”pyhän sodan”, joka vie ainakin osan maailman huomiosta pois muslimien keskinäisistä hirmuteoista.

Jos joku yksittäinen rikollinen ”eksyy” Eurooppaan tekemään rikoksia ja sattuu olemaan islaminuskoinen, voimme aivan pian lukea lehdistä, että muslimit tekivät sitä ja tätä. Miksi siis oikeastaan syyttää tätä yksittäistä ihmistä rikoksista, muslimithan sen tekivät.

Jos taas niin käy, että joku kristillisen kasvatuksen ja kasteen saanut rikollinen tekee jonkun rikoksen, on tämä ihminen ihan itse siihen syyllistynyt. Eikös vain oikeus ja kohtuus olisi, että yhteisvastuullisesti kantaisimme tuon rikoksen taakan. Pitkäkään vankilatuomio ei yhdessä lusittuna tuntuisi niin pahalta.

Näin minä siis näen, että maailman kirjat ovat ihan sekaisin. Ei se Putinkaan varmaan mikään paholainen ole. Hyvin avulias ihminen, joka pyrkii ehdottomasti vain auttamaan toisia. Kun Ukraina on saatu autettua, on vuorossa joku muu entisen Neuvostoliiton alusmaa. Saattaapa hyvinkin olla, että myös Suomi oman vuoronsa saa, ellei kyseinen herra ennätä aikaisemmin kuolemaan.

Niin, tai Suomi liittymään Natoon, jolloin ehdottomasti jäisimme kaiken inhimillisen avun ulkopuolelle.