Pyydetyt, eronneet ja poispotkitut

Näin pikaisesti ajatellen tuntuu aika kummalliselta, että puolueissa vaaditaan erilaisilta edustajilta äänestyksissä noudatettavaa puoluekuria. Näin siitäkin huolimatta, että he ovat antaneet kenties aivan päinvastaisia lupauksia tullakseen valituksi. Tällaisessa tapauksessa minä sanoisin, että kyseessä on selkärangaton menettely.

  

Kun rupesin asioita miettimään hieman tarkemmin, luulen keksineeni syyn tähän lainvastaiseen, mutta yleisesti hyväksyttyyn menettelyyn. Syyllisiä siihen ovat tietysti puolueeseen pyydetyt ”julkkikset”, joilta ei voida edellyttää puolueen aatteiden ja tavoitteiden tuntemusta. He ovat ihmisiä, joita on joukkoihin värvätty pelkästään siksi, että he ovat tunnettuja ja jotkut myös suosittuja. Heidät on pyydetty mukaan ääniharaviksi. Kyllä julkisuuden henkilön olettaisi sen verran asioista ymmärtävän, että hän itsekin tämän tajuaa. ”Sokeana” mukaan suostuminen on myös selkärangatonta touhua. Vaikka eivät nämä ”julkkikset” itse kaikkea ymmärtäisikään, puolueessa vaikuttavat ammattipoliitikot kyllä sen ymmärtävät ja ovat siksi keksineet tuon paljon painostusta ja uhkailua sisällä pitävän puoluekurin. Sen alkuperäinen tarkoitus on siis saada nämä ”julkkikset” pysymään puolueen linjoilla.

On olemassa myös mukaan pyydettyjen ryhmä, joka saattaa lähteä mukaan toimintaa vain tutustuakseen puolueeseen ja sen ohjelmaan. Päinvastoin kun edellä mainitut ”julkkikset” he ovatkin ihmisiä, joita yhteiset asiat kiinnostavat, mutta haluavat hieman ottaa selvää, mistä oikein on kysymys. Suin päin he eivät asetu ehdokkaaksi, vaan haluavat ensin sisäistää asian. Usein he ovat paikkakunnan ”pikkujulkkiksia”, josta syystä pääsevät mukaan kutsuttujen listalle. On mahdollista, että paikallisvaaleissa heistä voisi olla välitön apu puolueelle, mutta on myös mahdollista, että myöhemmässä vaiheessa he ovat hyvinkin merkityksellisiä. Pitkäaikaisemmasta puolueen jäsenyydestä voi olla sekin hyöty, että näyttää ikään kuin henkilö todella olisi tuon aatteen läpilyömä. Minäkin onnistuin kuulumaan tuohon kutsuttujen listaan, sillä olin siihen aikaan kohtuullisen tunnettu urheilija Jyväskylässä, niin nyrkkeilijänä kuin jalkapalloilijanakin. Kyllä minä mukaan menin, ja monia hauskoja iltoja kavereiden kanssa vietettiin, mutta tuon silloisen puolueen aate ei oikein istunut sotapakolaisen nahkan sisään. Niin siinä sitten kävi, että kaikessa hiljaisuudessa erosin porukasta, mutta kyllä siitä silloinkin muutamia ystäviä jäi. Puolueesta eroamisen syynä saattaa siis olla joko se, että on alun alkaen tehnyt väärän arvion, tai jopa se, että puolue on ajan saatossa ajautunut eri linjoille, mitä se alun alkaen on ollut.

 

Nykyisin hyvinkin rasistisesti leimautunut Perussuomalaiset rp ei suinkaan ole aina sitä ollut, mutta puolueen sisään on ajautunut voimakastahtoisia ulkomaalaisvastaisia, ihmisiä, jotka omalla propagandallaan ovat onnistuneet luomaan tuo käsityksen koko puolueesta. Puolueesta eroamiseen on siis monia syitä, enkä voi puhua muiden puolesta. Itse erosin kyllä ihan siitä syystä, että en halua leimautua rasistiksi, sillä se on paitsi minun ideologiani, niin myös kristinuskon vastaista.

 

Pois potkitut eli erotetut on sitten tuo kolmas ryhmä ”poliittisia kummajaisia”. Usein nämä ihmiset ovat kaikista yhteiskunnan asettamista normeista kiinnipitäviä ihmisiä, jotka saattavat voimakkaastikin arvostella erilaisia sääntöjen rikkojia, myös omaa puoluetta. Useiden puolueiden säännöissä on kohta, jossa puhutaan puolueen toimintaa vahingoittavista ihmisistä. Helpoin tapa näistä ”häiriköistä” eroon päästä on erottaa heidät puolueesta. Näin se vaan menee: ihmiset, jotka itse ovat häikäilemättä rikkoneet sääntöjä, alkavatkin sitten nojaamaan yhteen sääntöjen pykälään. Jos tätäkin asiaa ihan tarkoin tulkittaisiin, niin eiköhän nuo erottajat olisi monessa tapauksessa pitänyt erottaa.

 

Meitä on siis joka lähtöön. Minäkin siis olen eronnut puolueesta, mutta en ole liittynyt mihinkään muuhunkaan puolueeseen, sillä kyllä ”persujen” ideologia pääpiirteittäin vastaa minun ajatusmaailmaani. Oma äänestyskäyttäytymiseni on minulle edelleen kysymysmerkki, sillä kyllä minun pitäisi ainakin suunnilleen tietää, mihin suuntaan tätä Suomea viedään. Yhdenkään rasitin hyväksi en myöskään halua ääneni menevän.