Kansantalouden katastrofi

Se, että Suomi velkaantuu sitä vauhtia, että normaalisti tienaavan ihmisen omaisuudenverran katoaa joka minuutti, ei suinkaan pitäisi olla mikään pikkujuttu. Meidän poliitikkomme eivät tunnu erityisesti huolehtivan siitä, vaan keskittyvät ihan päinvastaisiin asioihin. Ei se sitä tarkoita, että hyvä tahto puuttuisi. Enneminkin on sanottava, että järki ja ammattitaito puuttuvat.

  

Aina ei ole edes niin, että ihmiset eivät osaisi asioita. Pääsääntöisesti syy on vanhoissa poliittisissa käytännöissä, joiden mukaan ammatti-ihmisiä syrjitään valittaessa ihmisiä poliittisiin elimiin, joissa tarvitaan jonkinasteista asiantuntemusta. Jotenkin minusta tuntuu, että tämä on se suomalaisen politiikan suurin heikkous. Kaikkien poliitikkojen ensisijainen tehtävä olisi pyrkiä romuttamaan vanhat poliittiset käytännöt, joiden mukaan saadut äänet ohittavat vaikkapa yliopiston ja kokemuksen mukanaan tuoman ammattitaidon.

Meillä on politiikassa mukana kaiken maailman ”huithapeleita”, joiden saamat äänimäärät vaaleissa eivät perustu minkään asteiseen osaamiseen vaan vain ja ainoastaan nurinaan, valittamiseen ja metelinpitämiseen. Kyllä poliittisilta päättäjiltä kaikilla tasoilla tarvitaan myös jonkin asteista osaamista. On suorastaan surullista, jos pelkän tunteen perusteella ratkaistaan asioita, joissa oikeasti tarvittaisiin rautaista ammattitaitoa.

Vihreät vastustavat esimerkiksi ydinvoimaa, vaikka heidän joukoissaan ei taida olla ainuttakaan ydinenergian asiantuntijaa. Vastustetaan vastustamisen itsensä vuoksi, pelkästään tunteen pohjalta, kun sana ydinvoima muistuttaa liiaksi sanaa ydinpommi.

Tuo ydinvoima on esimerkki asioista, jossa asiantuntemuksella on erityisen suuri rooli, mutta tosiasiassa näitä asioita on lukuisia. Kunnallispoliittisessa päätöksenteossa näitä asioita on tosi paljon, sillä kaikenkarvaiset ”kylähullut” ovat saaneet liiankin suuren vaikutusvallan paikallisesti. Suomen kansan kannalta on kuitenkin merkityksellisempää valtakunnan politiikka.

Mielestäni on aika omituista, että sivistysvaliokunta ehdotti pakkoruotsin poistamista koskevan aloitteen hylkäämistä. Peruste oli kestämätön, koska siinä vedottiin toisen ”kansalliskielen” yleissivistävään vaikutukseen. Meillähän oikeasti on vain yksi todellinen kansalliskieli ja sen lisäksi joukko vähemmistökieliä. Se, että ruotsi on toinen virallinen kieli, ei tee tästä todellisuudessa yksikielisestä maasta kaksikielistä. Minä opin aikanani ruotsia ollessani töissä Ruotsissa, ehkä joitakin kieliopillisia asioita myös koulussa, mutta missään tapauksessa en tuntenut itseäni mitenkään sen sivistymättömämmäksi ennen tuota Ruotsin ”mamunaoloreissua”. Uskallan väittää, että vaikka yleistietoni ehkä hieman olikin lisääntynyt, en palannut Ruotsista Suomeen yhtään sivistyneempänä kuin Ruotsiin lähtiessäni olin. Kyllä minua heikko englannin taito enemmän kismittää. Mielestäni sillä on enemmän merkitystä sivistystasooni kuin pakkoruotsilla, jota vastustavat nekin, jotka opiskelisivat ruotsia vapaaehtoisesti. Pelkääkö valiokunta todella, ettei sellaisia olisi lainkaan!

Tässä suhteessa perussuomalaiset olivat johdonmukaisia, eikä pakkoruotsi juurikaan saanut kannatusta heidän keskuudessaan, mutta kyllä minun tätä entistä puoluettani hieman pitää tässä myös arvostella.

Perussuomalaisten arvostelu perustuu asiantuntemattomiin asiantuntijoihin. Rasistisista mielipiteistään tunnettu Jussi Halla-aho on julistettu puolueen maahanmuuttoasiantuntijaksi, vaikka mies jatkuvasti on esittänyt kestämätöntä kritiikkiä maahanmuuttoa kohtaan. Asiantuntemattomuutensa hän on paljastanut sivuuttamalla kaikki tilastot, jotka puhuvat maahanmuuton puolesta.

Kyllä se niin on, että olkoonpa ihminen minkä tahansa muinaiskielen tutkija tai professori, jos hänellä ei ole tietoa jostakin asiasta sitä ei vain ole. Vaikka minäkin olen diplomi-insinööri, en silti ole erityisen hyvä lintutieteilijä.

Autojen merkitys kansantalouteen on asia sinänsä. Siitä aion kirjoittaa seuraavassa blogissani. Mielestäni myös siinä ovat ”persut” väärässä, jonka tulen sen osoittamaan silloin.