Poliittiset untuvikot

Ajatus tähän blogiin syntyi kokkolalaisen Alpo Ylitalon facebook-päivityksestä, jossa hän asetti kyseenalaiseksi nuorten ja kokemattomien poliitikkojen kyvyn tehdä järkeviä ja kansallisen edun mukaisia päätöksiä.

Ihan eturivissä ei tarvinnut silloin istua, kun ruutia keksittiin, jotta huomaisi tuon Ylitalon ajatuksen juoksun pitävän ainakin osittain paikkansa. Omana heittonani soppaan lisäisin vielä sen, että ei pitkäaikainenkaan puolueen jäsenyys tuo pätevyyttä esimerkiksi erilaisten talousasioiden käsittelyyn. Kyllä se yksinkertaisesti on niin, että ammattiasioista pystyvät huolehtimaan yksinomaan ammattimiehet. Kun kyseessä on kuitenkin Suomen kokoinen ”firma,” on luonnollista, että myös kokemusta tarvitaan. Ei siis ole aivan samantekevää, millainen ”polvihousupoika” asioista huolehtii.

 

Laulan tässä taas tätä samaa laulua. Ammattimies ammattimiehen paikalle, olkoonpa hän sitten saanut ääniä tai ei. Tärkeintä on muistaa, että vain harvoin käydään vaaleja, joissa kansa etsii vaikkapa puolustusministeriä. Kyllä se on ihan puolueiden omalla vastuulla, ja siihen tarvittaisiin myös vastuuntuntoa.

Tuohon Ylitalon facebook-päivitykseen taisinkin kommentoida, että valitessaan ehdokkaita erilaisiin vaaleihin puolueiden tulisi asettaa jonkinlaisia vaatimuksia myös kansanedustajaehdokkaiden ja kunnallisvaaliehdokkaiden poliittiselle kokemukselle. Mitenkähän olisi esimerkiksi määräaikainen puolueen jäsenyys, vaikkapa viisi vuotta eduskuntavaaleissa ja kolme vuotta kunnallisissa vaaleissa. Hyötynä tästä olisi ainakin se, että hiihtäjä ei hiihtämällä pääsisi eduskuntaan, eivätkä nopeastikaan kasvavat puolueet saisi joukkoonsa kaiken maailman päsmäreitä, huhendaaleja ja puolueen vaihtajia.

Sen jälkeen hyväksyttäisiin yleiseksi käytännöksi, että vaaleilla tai vaaleihin osallistumisella ei olisi mitään tekemistä muiden luottamusmiespaikkojen kanssa kuin nimenomaan niiden paikkojen, joita vaalit ovat koskeneet. Olisi vähintään oikein, että ministerit eivät olisi eduskunnan jäseniä, jolloin todella voitaisiin mitata edes joskus hallituksen todellinen luottamus.

Sorry vaan, mutta kyllä se minusta pikkuisen pelleilyltä näyttää, kun enemmistöhallituksella turvataan tuo luottamus, jota ei oikeastaan mitenkään voida mitata. Ministerit, jotka ovat myös kansanedustajia, kiirehtivät painamaan omaa nappiaan omassa asiassaan, ja lopusta huolehtiikin sitten puoluekuri.

Tietenkin minä olen kerettiläinen, kun tällaisia puhelen, mutta käsi sydämelle. Etkös vain ole samaa mieltä kanssani, ellei oma lehmä ole ojassa!

Niin kauan kuin meidän poliittinen keskustelu rajoittuu kaljapulloihin tai erittäin marginaalisen maahanmuuttajajoukon maahanmuuttoon, ei oikein hyvältä näytä. Henkilökohtaisesti minulle on kumpikin asia saman tekevä, mutta kristittynä ihmisenä pidän velvollisuutenani auttaa hätää kärsiviä, kuten Kristus on opettanut. Ei tänne kukaan vapaaehtoisesti tule, josta lienee esimerkkinä ne yli miljoona suomalaista, jotka asuvat ulkomailla.

Kansantaloudelle ei ainakaan haittaa ole, jos kaljapullot pannaan takaisin Alkoon, jossa ne olivat vuosikymmeniä ilman taloudellista katastrofia. Kyllä ongelma on ihan muualla kuin kaljapullojen paikalla tai muutamassa maahanmuuttajassa.