Itsensä kanssa riitely

Politiikka on siitä erikoinen taiteen laji, että jos oikein on innokas riidanhaastaja, niin riidan saa aikaan melkein siitä, että toinen on olemassa. Parhaat onnistuvat riitelemään jopa itsensä kanssa, esimerkiksi siten, että perustaa ensin jonkin yhdistyksen ja paheksuu sitten että on perustettu yhdistys. Toinen mahdollisuus on, että kun kutsutaan lailliseen kokoukseen, niin kiukuttelee, että kokouksella ei ole kattojärjestön siunausta ja kehottaa kannattajiaan boikotoimaan kokousta. Kaikkihan me tiedämme, että yhdistyksen kokous on laillinen aina kun se on sääntöjen mukaan koolle kutsuttu, eikä se koskaan tarvitse muita siunauksia. Sittenhän voi vaikka kiukutella siitä, että toimihenkilöt valittiin paikalla olijoista. Sellainenhan se on käytäntö yhdistyksissä ja yleensä muissakin järjestöissä. Turha siinä laillisesti toimivia ihmisiä on mistään kaappauksista syyttää.

Silleen se vaan menee, että demokraattisissa järjestöissä toimitaan demokraattisesti, ja se pitäisi meidän kaikkien hyväksyä.

Tähän blogiin olen aiheen saanut näistä neljästä ”persujen” paikallisjärjestöstä, joista tiettävästi vain yksi on ollut laillinen. Kun nyt ”neitseelliset” perussuomalaiset saivat aikaiseksi toisen laillisen järjestön, jonka alta, tietojeni mukaan, siirtyi Kalajoen Perussuomalaiset ry, niin kaipa meidän kaikkien tulisi olla tyytyväisiä. Ei minua harmita, jos puolue nyt nousisi uuteen kukoistukseensa, eihän se oikein vetreä ole Kalajoella ollutkaan. En ole puolueen jäsen, joten en puolueen toimintaan ole mitenkään puuttunut. Samoin kuin useimmat muutkin, sain uudesta järjestöstä tiedon vasta sen perustamisen jälkeen. Mielestäni se oli ihan ok. Kaikista muistakin yhdistysten perustamisyrityksistä olen saanut tiedon vasta niiden perustamisen jälkeen, joten siinä mielessä tämä ei mitenkään uutta ole. Erona onkin vain se, että aikaisemmin olen ollut puolueen jäsen, jolloin minulle olisi kuulunut tiedottaa asiasta, nyt en sitä ollut. Nyt asia ei siis minulle kuulunutkaan, niin kuin ei muillekaan puolueesta eronneille.

Tosin vaimoni on yhä edelleen puolueen jäsen ja Perussuomalaisten naisten jäsen. Perussuomalaiset naiset on luvannutkin tukensa Kalajoen paikallisjärjestölle, joka mielestäni on ryhdikästä toimintaa. Oletan, että tuohon järjestöön minua ei olisi huolittu, koska en ole riittävän ”akkamainen”. Ehkä jonkun toisen täältä Kalajoelta kannattaisi yrittää, jos tuntuu pahalta että Pirjo Keronen on ainut tuossa järjestössä vaikuttava kalajokinen.

Ei minun tehtäväni ole kieltää eikä käskeä vaimoani mihinkään puolueeseen. ”Persut” oli ihan hänen vapaaehtoinen valinta ja puolueen paikallinen ääniharava Lek Pernu hänen ”löytönsä.”  Minulle alkaa olla aika samantekevää, miten puolueen käy. Enkä kiellä enkä käske ketään toimimaan mitenkään. On asioita, joita kannatan ja asioita joita vastustan. Näin on aina ollut ja tulee vastaisuudessakin olemaan.

Näistä asioista en koskaan ole kenenkään kanssa riidellyt enkä edelleenkään aio riidellä. Kuten jo aikaisemmin sanoin, riidellä voi myös yksin. Jos joku haluaa riidellä, sen voi ihan hyvin tehdä noiden edellä olevien ohjeiden mukaan. Minä en siihen aio osallistua, koska niin en ole ennenkään tehnyt.

Niin että kaikkea hyvää vaan ”persuille”, minä olen pelistä pois. Ihan perussuomalaisten puolesta toivon, että onnistutte Pirjon pitämään mukana. Tuskinpa häntä parempaa sihteeriä Kalajoelta löydätte. Väitän, että Perussuomalaiset naiset Lek Pernu ja Pirjo Keronen ovat se selkäranka, johon perussuomalaiset Kalajoella voivat nojata. Hyvä niin, että me vanhat ”jäärät” olemme väistyneet.