Näennäissäästöt

Joskus menneinä aikoina olen kirjoittanut tällaisen blogin. Kun nyt näyttää selkeästi, että olen jo silloin ollut oikeassa, tuon tämän uudelleen tänne ihmisten tarkailtavaksi ja mietittäväksi. Oikeasti tämä voisi olla opiksi ja ojennukseksi juuri Kalajoen päättäjille, jotka eivät toki niitä kaikkein ahneita liitosten ajajia olekaan, mutta kouluverkkoasiassa tuijotetaan vain yhteen suuntaan. Tosiasia lienee, että on vain kaksi kyseeseen tulevaa suuntaa. Toinen on Pyhäjoki ja toinen taas Merijärvi. Pyhäjoki siksi, että se joka tapauksessa tulee hyödyttämään myös Kalajokea ja Merijärvi ihan vaan solidaarisuuden nimissä. Taitaa olla tuon pikkukunnan todella vaikea tulla yksin toimeen.

 

Kouvolan kaupunki on nyt sitten saanut käytännön opetuksen virkamiesten ”viisaista” päätöksistä. Kuntaliitokset aiheuttivat suuren määrän työpaikkoja, joita ei oikeasti tarvita, mutta joille kuitenkin tuli viiden vuoden irtisanomissuoja. Ei siis saatukaan säästöjä siinä mistä piti säästää. Sen sijaan laaja alue aiheutti paitsi lisää kustannuksia niin myös teknisiä hankaluuksia asioiden hoitamisessa. Suurkunnasta ei siis tullutkaan vahvaa peruskuntaa vaan talouden ja muiden vaikeuksien kanssa kamppaileva pitäjä.

Tällaisiin näennäissäästöjä on syntynyt monessa muussakin toiminnassa. Selkein ja samalla törkein keino on koulujen lakkauttaminen. Saadaan kyllä näennäisiä säästöjä lakkauttamalla pari opettajan virkaa, mutta samanaikaisesti annetaan kuolinisku kylälle ja aletaan maksaa kenties tuplaten rahaa koulukyydeistä. Nykyisinhän koululaiset eivät enää hiihdä tai pyöräile kouluun, jos matkaa on enemmän kuin pari kilometriä. Tästä seurauksena sitten maksamme ylilihavien ”sotasankareiden” kykenemättömyytenä suorittaa edes asepalvelustaan. Luultavaa on, että jos kaikki hyödyt ja haitat ynnätään yhteen, niin päädytäänkin rakentamaan lisärakennuksia entiselle paikalle. No säästöjä ei tuo kyllä sekään, joten koetetaan vaikka tyytyä entisiin.

Monesti nämä kuntien säästöt tuntuvat hölmöläisten touhulta, kun tosiaan uskotaan, että se on säästöä, kun siirrellään rahoja momentilta toiselle tai vaihdetaan maksajaa. Ei siis mene niin, että säästän, kun jätän autolla ajamatta ja vielä enemmän säästän kun en mene taksilla. Taksilla tosin en ole koskaan kulkenutkaan, joten varmasti tililleni on kertynyt jo huimasti säästettyä rahaa.

Mistähän se Katainen on saanut ajatuksen näistä kuntaliitoksista ja vielä keksinyt sanahirviön ”vahva peruskunta”? Tosiasiassa tällainen vahva peruskunta on pieni, alle 10 000 asukkaan kunta, joka tulee toimeen omillaan ja järjestää omat palvelunsa aivan itse. Sellaisiakin kuntia Suomessa on, ja ne voisivat toimia mallina monelle muulle kunnalle. Jostakin hevon kuusesta on ajatukset vähintään 20 000 asukaan peruskunnista, joihin pitäisi liittää vaikka väkisin hyvin pärjääviä pienkuntia. Kyllä se minusta siltä tuntuu, että tuo 20 000 on suurempi tavoite kuin järkevä kokonaisuudistus. Kun esimerkiksi maamme terveyskeskusverkostoa ruvetaan supistamaan, niin saadaan varautua siihen, että ihmisiä kuolee sairasautoihin entistä enemmän. Sen vastapainona tietysti synnytykset näissä ajoneuvoissa lisääntyvät.

Toki en voi tietää tilannetta kaikissa muissa kunnissa, mutta ihan varma olen siitä, että Kalajoen tavoin moni muukin kunta haluaa säilyttää itsenäisyytensä ja järjestää ihan itse omat palvelunsa. Uskon myös, että jos joku kunta ei pysty selviytymään vaikeuksistaan, se on valmis neuvottelemaan yhteistyöstä muiden kuntien kanssa. Pakkoliitosten tilalle suosittelenkin pakkopilkkomista. Helsingin kaltainen metropolialu - jos edes sekään sitä on - voitaisiin pilkkoa vaikkapa muutamiin alle 100 000 asukkaan itsehallintoalueisiin. Nämä saisivat ihan itse järjestää omat palvelunsa.

Lopuksi utopian huippu. Kalajoella haaveillaan, että uusi (täysin tarpeeton) uljas lukio rakennettaisiin ammattikoulun oppilastyönä. Höpö höpö. Entisenä ammattikoulun opettajana voin vakuuttaa, että ei onnistu. Voihan sitä yrittää, mutta uskokaa nyt kerralla, että ei tule halvemmaksi. Oikeita ammattimiehiä tarvitaan yhä edelleen, ja ns. aputöistä eivät pojat ja tytöt rakentamista opi. Aikataulut venyvät ja materiaaliakin tuhlaantuu. Varmasti kaikki ammattiopiston opettajat tietävät tämän, mutta luultavasti ilmoittavat, että ei sovi opetusohjelmaan.

Näennäissäästö on sellainen säästö, jota oikeasti ei synny. Tämä tarkoittaa sitä, että toimenpiteet tämän säästön aikaansaamiseksi maksavat tai aiheuttavat menoja, jotka ovat suurempia kuin ns. syntynyt säästö. Valitettavasti näistä on myös muita haitallisia seurauksia.