Syyttömien valtakunta

Varsin moneen kertaan olen kertonut, että olen asunut keskimääräistä useammalla paikkakunnalla ihan omasta syystäni ja omien päätöksieni mukaan. En myöskään syytä mitään puoluetta siitä, että olen lopettanut poliittisen toimintani aivan ilman ansiomitaleja. Tosiasiassa minulla kyllä mitaleja riittää vaikka kaikille Kalajoen ”persuille” jakaa. Oikein niidenkään perään en ole ollut.

Oma maineeni ja menestymiseni ei minua siis ole huolettanut, enkä ole siitä oikeastaan koskaan kunniaa kaivannutkaan. Asia, joka kuitenkin joskus on kismittänyt, on tässä maassa vallinnut epäoikeudenmukaisuus.

Kaikilla meillä ihmisillä on taipumus töppöilyyn. Osa kantaa oman töppöilynsä seuraukset aivan miehen lailla ja saattaa jopa julkisuudessa pahoitella asiaa ja pyytää anteeksi, jos on pahoittanut jonkun toisen mielen. Tosin kovin yleistä se ei suomalaisten keskuudessa ole, ei ainakaan silloin kun kyseessä on poliitikko. Pääsääntöisesti syy on jossakin toisessa ihmisessä, tai pahimmassa tapauksessa koko yhteiskunnassa. Jotkut ovat syyttäneet jopa presidenttiä omasta osaamattomuudestaan.

Kun ensimmäisen kerran muutin Pitkärannasta jonnekin, ei syy todellakaan ollut minun, vaikka en ihan tarkasti osaa syylisiä nimetäkään. Turhahan sen takia olisi ollut sotasyyllisiä etsiä, että viikon ikäinen lapsi joutui pakenemaan. Olisikohan se ollut verrattavissa siihen palokuntaan joka tutki palon syttymisen syytä ennen palon sammuttamista? Aikuisen ikäni aikaiset tapahtumat ovat aina olleet omaa syytäni, niin hyvässä kuin pahassa. Autokolaristani olisin kyllä halunnut syyttää toisia, mutta kun en voinut, sillä minä se olin joka silloin istuin ratin takana.

Edelleen haluan uskoa, etteivät Helsingin asuntopula sen enempää kuin Suomen korkeat työttömyysluvutkaan ole maahanmuuttajien syytä. Jotenkin vaan tuntuu, että syyllisiä kaikkeen pahaan on koetettava hakea mahdollisimman kaukaa kokonaan unohtaen, että kun yksi sormi osoittaa naapuria, niin muut sormet ovat itseesi päin. Suomen typerään talouspolitiikkaan ovat syyllisiä vain suomalaiset. Sen talouspolitiikan lieveilmiöinä sitten nuo muut ongelmat.

Suomen leikkauslistoihin kai pitäisi liittää tuo ”syyttömien” vapauttaminen Suomen vankiloista, sillä enemmän kuin puolet siellä istuu elätettävinä ihan ilman omaa syytään. Näin ainakin, jos heiltä itseltään kysytään. Suomalaista asennetta kuvaa hyvin rattijuopon lausahdus: ”Se on naapurin akan syy, että jouduin lusimaan. Se soitti poliisille.” Samaan kastiin kai on luettava ”porttikiellon” ravintolaan saaneen syytös vahtimestari kohtaan. ”Se on sinun syysi, että sain porttikiellon”, johon vahtimestari vastasi: ”miten se voi olla minun syy, minähän se silloin olisin saanut porttikiellon”.

Nämä kaksi aivan todellista tapausta kuvaavat hyvin suomalaisten asennetta.

Kyllä se silleen maailmassa menee, että ”sitä saa mitä tilaa”. Jos joku sattuu tempaisemaan minua turpaan, olen varmaankin sen ansainnut. Varmaan se on hieman brutaalia, mutta ehkä kuitenkin oikeudenmukaista.

Herra varjelkoon minua ansaitsemasta tuollaista kohtaloa. Ihan heti ei tule mieleen, olisiko kellään syytä moiseen temppuun. Eköhän edelleenkin voi kulkea täällä Kalajoella ihan reippaasti pää pystyssä.