Pelisäännöt

Blogi-kirjoitusten harrastajana olen seurannut myös muiden kirjoittajien blogeja. Jotkut ovat varsin ansiokkaita johonkin yksittäiseen asiaan paneutuvia ja aikaa myöten suuriakin lukijakuntia saavuttavia. Mutta valitettavan paljon on niitä, jotka eivät oikeastaan sisällä mitään sanomaa, vaan näyttää siltä, että kyseessä on kirjoittaminen kirjoittamisen itsensä vuoksi, tai sitten jonkun yksittäisen asian märehtiminen.

Itsekin olen miettinyt omia motiivejani tähän kirjoittamisen taiteeseen. Kun nyt kuitenkin, päinvastaisista epäilyistä huolimatta, tykkään kirjoittamisesta, pidän itseäni kohtuullisen hyvänä kirjoittajana ja luulen, että minulla on myös jotain sanomaa, olen päättänyt jatkaa tätä blogin ylläpitämistä.

Laajasta blogien katselusta olen ollut huomaavinani, että hyvin monella kirjoittajalla on aukko sivistyksessä. Se aukko on pelisääntöjen tuntemus.

Jokaisessa urheilulajissa on omat sääntönsä, joita jokaisen osallistujan on noudatettava. Nuoruudessani harrastin moniakin urheilulajeja. Vaikka ihan ammattilainen en kai missään lajissa ollut, pidin kuitenkin velvollisuutenani opetella lajin säännöt. Ei tullut mieleenikään eliminoida vastustajan parhaita pelaajia jo ennen ottelua, tai rikkoa heidän luitaan ottelun aikana. Päinvastoin, toveripiirissä olikin sanonta: ” Peli saa olla kovaa, mutta sen on oltava rehellistä.”

Varsin nuorena ajauduin myös poliittiseen toimintaan ja vein sinne mennessäni tuon saman ajatuksen. Koskaan en pitänyt itseäni riittävän motivoituneena ammattiurheilijaksi, samoin kun en ammattipolitiikoksikaan. Molempia harrastelin kyllä ammattilaisten kanssa samanaikaisesti, joten melko hyvän kuvan tuosta hommasta sain.

Jokaisessa ihmisten muodostamassa yhteisössä on omat pelisääntönsä, joita edellytetään ”peliin osallistuvien” noudattavan. Kehittyneimmissä yhteisöissä ne ovat lakeja, asetuksia tai erilaisia kirjoitettuja sääntöjä. Kaikkia näitä olemme velvollisia noudattamaan, siitäkin huolimatta, että emme kenties niitä aina hyväksyisikään. Maailma vain on sellainen.

Tämän lisäksi on olemassa uskonnollisia sääntöjä, joiden noudattamista vaatii hyvä tapa, vaikka siitä ei aina rangaistusta tulisikaan. Kaikki Raamatusta löydettävät kymmenen käskyä ovat tällaisia. ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” lienee yksi eniten rikotuista käskyistä. Kun ihminen vääristelee tosiasioita, hän on jo tavallaan rikkonut tuota käskyä, vaikka sen kohde ei varsinaisesti ole kukaan nimetty henkilö.

Sen verran paikallispolitiikkaankin taas puutun, että joissakin julkisuudessa esitetty väite, jonka mukaan Kalajoella on ollut neljä perussuomalaista paikallisjärjestöä on juuri tällainen tosiasioiden vääristely. Varmuudella tiedän tämän, sillä olin Kalajoen Perussuomalaiset ry:n hallituksen jäsen sen lakkauttamiseen asti. Sen toimintaa jatkamaan perustettiin kyllä uusi järjestö, josta en juurikaan tiedä, koska en kuulu enää puolueeseen enkä sekaannu myöskään sen toimintaan. Tätä kirjoitettaessa se on kuitenkin kai hyväksytty virallisesti piirijärjestön jäseneksi. Opposition muodostama ryhmittymä, jota tuossa yhteydessä kai on nimitelty perussuomalaisten paikallisjärjestöksi, ei ole koskaan saanut minkään perussuomalaisen elimen hyväksyntää eikä sillä siis ole mitään tekemistä Perussuomalaiset rp:n kanssa. Merijärvelle perustettu toinen yhdistys on taas merijärvisten oma yhdistys, eikä minulla ole siitä sen parempaa käsitystä. Voi olla, että sen sääntöihin on tullut ”lapsus”, jonka mukaan se voisi toimia myös Kalajoen alueella. Silloin kun tuo yhdistys perustettiin, oli Kalajoella kuitenkin oma virallinen yhdistys, joten tuo kohta oli Perussuomalaiset rp:n sääntöjen vastainen. Tosiasiassa en ole koskaan nähnyt tuota Merijärven paperia, joten en voi olla muusta varma kuin että se ei ole koskaan ollut kalajokinen järjestö.

Olkoonpa taas tällä kertaa. Yhteiskunnan pelisäännöistä voisin kirjoittaa paljonkin, sillä olenhan elänyt tällä pallolla jo jonkinlaisen pätkän. Kaikesta on pitänyt ottaa selvä, ja myönnettävä on, että joskus olen minäkin näitä sääntöjä rikkonut. Ei siinä ole koskaan muu auttanut kuin ”lusia”, jos on lusittavaa tullut. Ihan kirjaimellisesti ei toki näin ole käynyt, vaikka joskus kai olisin senkin ansainnut.