Poliittiset ajatukset eivät häivy päästä, vaikka kuinka luovut politiikasta. Se vaan on niin, että aina kun kuulen jostakin ehdotuksesta tai peräti uudistuksesta, niin sisimmässäni alan puntaroimaan kenelle ja kuinka paljon siitä on hyötyä, vai onko hyötyä lainkaan. Varsinkin näin vaalien alla näitä poliitikkojen ulostuloja kyllä riittää. Niinhän se on, että osa niistä on pelkkiä vaalilupauksia, jotka olisi viisainta jättää ihan omaan arvoonsa. Niitä ei koskaan ole edes tarkoitus toteuttaa. Toinen näihin verrattava ryhmä on poliittiset hämäykset, joista osa on täyttä utopiaa ja äänestäjien aliarviointia. Tämä ei millään tavoin ole puoluesidonnaista, vaan ilmenee tasapuolisesti kaikissa puolueissa.
Vaalien jälkeen vaihtuu taas hallitus, ja kun minäkin pidän suorastaan kansalaisvelvollisuutena äänestää vaaleissa, niin olen seurannut ehdokkaiden ja puolueiden ulostuloja. Jos yrittäisin löytää parhaan mahdollisen ehdokkaan, en ehkä koskaan onnistuisi, sillä nykyinen vaalijärjestelmämme ohjaa äänet ensisijaisesti puolueelle ja vasta toissijaisesti sille ehdokkaalle, ketä äänestän. Tähän en luonnollisestikaan voi suostua, sillä on asioita, joita en missään nimessä voi hyväksyä. Näitä ovat epäoikeudenmukaisuus, rasistisuus, oman edun tavoittelu ja yksipuolinen oman viiteryhmän etujen ajaminen toisten kustannuksella. Siinäpä sitä sitten onkin agendaa kerrakseen.
Kun omaa ehdokastani rupesin miettimään, lähdin siis ensisijaisesti ajattelemaan puoluetta ja sitä, millaisia ihmisiä listoilta löytyy. Toissijaisesti tietysti ajattelen, millaisen hallituksen nämä kykenevät muodostamaan ja kenen etuja se hallitus ajaisi. Suomalaisessa politiikassa nimenomaan hallitus on tärkeä, sillä puoluekuri ja enemmistöhallitus ovat asioita, jotka ovat tehneet eduskunnasta kädettömän. Seurauksena tästä on ollut tietysti se, että yhden asian liikkeet ja pikkupuolueet ovat pois laskuista. Minun listaani jäävät vain neljä suurinta, joiden kesken sitten alan vaihtoehtoja puntaroida.
Punavihreäkö?
Se tarkoittaisi kai SDP:n ja Keskustapuolueen hallitusta. Keskustapuolue Sipilän johdolla on lähestynyt myös kaupunkilaisia, ja muutamaa pikkujuttua lukuun ottamatta kelpaa myös minulle. Sen verran maalaisena itseäni jo minäkin täällä Kalajoella pidän. Kekkos-vainaan jälkeen en ”kepua” olekaan äänestänyt, joten voihan se olla, että navetan kynnys on vaikea ylittää nytkin. Ehkäpä se on kuitenkin turvallisin vaihtoehto. Punavihreässä hallituksessa pelottavinta on se, että ay-liike saa liian voimakkaan jalansian hallituksessa. Kyllä minä sen verran yrittäjähenkinen olen, että uskon liian voimakkaan ay-liikkeen ajaneen Suomen tähän ”konkurssitilaan”. Joten SDP vois olla hallituksessa vain silloin, kun sen vaikutusvalta hallituksen sisällä olisi riittävän pieni.
Sinivalkoinen?
Se tarkoittaisi kai Kokoomuksen mukanaoloa, edelleen jonkun oikeistopuolueen tukemana. Tosiasiassa Kokoomus on äärioikeistolainen puolue, joka kannattaa kohtuutonta eriarvoisuutta palkansaajaryhmien välillä Lisäksi se on jo kykynsä - tai kyvyttömyytensä - osoittanut. Ei siis tätäkään vaihtoehtoa. Toinen kyseeseen tuleva oikeistopuolue olisikin sitten RKP, joka minun luokituksessani kuuluu noihin yhden asian liikkeisiin, samoin kuin kristillisetkin, joka myös sulkeutuu pois.
Vaaleanvihreä?
Lienee tuo oikea luonnehdinta hallituksesta, jossa johtavassa asemassa olisi Keskusta ja sen kaverina Perussuomalaiset. Tämä kuitenkin edellyttäen, että ”persujen” tuhnu ei vie pois niitä muutamaa pätevää ihmistä, joita puolueesta löytyy. Mielestäni enemmistöhallitus on kirosana, mutta kun Suomessa uskotaan edelleen sen voimaan ja eduskunta tahdotaan jalkarätin asemaan, niin otettakoon hallitukseen ”demarit” sittenkin.
Näin se minun listassani sitten menee. Keskusta, ”demarit” ja ”persut”. Ehkä parempiakin vaihtoehtoja on olemassa, mutta heti ei tule mieleen. Paljonhan se riippuu siitä, kuinka päteviä ministerit olisivat.
Ei kiitos pikkutyttöjä eikä polvihousupoikia.
Tämän pähkäilyn jälkeenkin jään miettimään äänestänkö ”kepua” vai Aku Ankkaa, sillä kyllä julkirasistiset ehdokkaat sulkevat myös ”persut” pois minun äänestyskopistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti