Tarpeettomat tehtävät

Poliitikot puhuvat mielellään viilauksista, höyläyksistä ja leikkauksista, joilla kuulemma saadaan valtion kuluja alemmaksi. Aivan huippualas nuo kulut kuulemma laskevat, jos kinkeripiiriä suurennetaan ja muutama koulu lakkautetaan. 

 

 Suomen kansa on aika hyvin sisäistänyt ajatuksen, että ilmaisia lounaita ei ole, vaan kaikesta on maksettava jotakin kautta. Saa nähdä milloin poliitikot tajuavat, että kaikesta työstä on jonkun maksettava.

Katselin tässä taas tapani mukaan televisiota ja olin ihan hämmästynyt, kun joku poliitikko, oliko se nyt Rehula, totesi, että myös esimerkillä on voimaa. Hallitus tulisi toimeen puolta pienemmällä porukalla ja kaikki valtiosihteerit voisi siirtää kortistoon. Jopa toimittajalta tuntui puuttuvan ymmärrystä, vaikka Rehula nimenomaan sanoi, että ”esimerkillä on valtava voima.”  Tuohon Rehulan lausuntoon, jonka nyt sitten näki koko kansa, voin helposti yhtyä. Eräs politiikasta luopuva kansanedustaja sanoi saman asian pikkuisen suppeammassa piirissä, joten en minäkään nimiä ala latelemaan. Tuon kansanedustajan sanoma oli, että eduskuntaankin riittäisi 100 – 150 jäsentä. Tästäkin olen samaa mieltä, vaikka en eduskunnassa koskaan ole ollutkaan. Nämä eivät ole taloudellisesti kovin merkittäviä säästöjä, mutta ne toimisivat oikein loistavina esimerkkeinä. Koko kansa olisi säästötalkoissa mukana kun sanottaisiin, että nyt on tiukat ajat, joten valitaankin vain 100 kansanedustajaa ja hallituksen maksimikooksi määrätään 10 henkeä. Samaan hengenvetoon voitaisiin säätää laki, joka kieltäisi samanaikaisen kansanedustajuuden ja ministeriyden. Puolueetkin voisivat kilpailla ministerin paikoista pätevyyden mukaan.

Joku puolue voisi kertoa, että tarjoamme tälle paikalle entistä sotakorkeakoulun johtajaa. Tuskinpa siinä RKP enää kehtaisi ”sivaria” paikalle ehdottaa. Ihan oikeasti se poliittinen kokemus ei ole mikään kokemus, silloin kun asioita pitää oikeasti käsitellä. Tähän uskoo vain sellainen, joka ei koskaan ole oikeaa työtä tehnytkään.

Pienten rahamäärien arvoa ei pitäisi koskaan aliarvioida. Ehkä se esimerkki ei aina ole riittävä, joskin kyllä hyvin merkityksellinen. Pienten purojen kasvaminen suuriksi joiksi on hyvä esimerkki tästä. Sama mekanismi toimii myös rahavirroissa.

Varsinaisena blogin aiheena en kuitenkaan ajatellut hallitusta kun eduskuntaakaan, vaan antaa esimerkin todellisista töistä, josta voitaisiin säästää. Aina se tulee mieleen tuo valtava lupabyrokratia, johon törmään melkein aina, kun jotain aion tehdä.

Miettikääpä asiaa ajokortti. Miksi ihmeessä ajokortti pitää hakea joltakin poliisilaitokselta, jossa ei ole ainuttakaan ihmistä, joka olisi jotenkin todennut sinun ajotaitosi? Eikö autokoulu ole siihen riittävän luotettava? Kyllä se ainakin vähän tätä byrokratiaa helpottaisi, sillä onhan se varma, ettei sitäkään asiaa mikään konttoriapulainen päätä. Tämä on vain yksi pieni osanen tästä valtion byrokratiasta, mutta tässäkin pätee tuo pienten purojen filosofia.

Niin että sillä lailla. Voidaanhan me läänejä suurennella, mutta tuskin se muuta tarkoittaa kuin palvelujen huonontamista. Se on ainut todellinen seuraus, jonka pystyn kyllä laskemalla myös toteen näyttämään.