Tarvitaanko ministeriä?

On paljon asioita, jotka todella eivät minulle kuulu, ja vähän kerrassaan olen oppinut pitämään silloin suuni kiinni. Ei se aina onnistu, ja varsinkin tässä blogissani ilmaisen mielipiteitäni lähestulkoon asiasta kuin asiasta. Asiantuntijalausuntoja en täällä juurikaan jaa, vaikka uskon vakaasti, että minulla yhä edelleen olisi monessa asiassa siihenkin eväät.

Monipuolisia kaikkien alojen ammattilaisia meidän joukossamme on todella vähän, ja ehkä juuri tästä syystä tarvitaan yhteisten asioiden hoitoon varsin suuri ihmisjoukko. En tiedä, mikä on alunperin tarkoituksena ollut, että esimerkiksi eduskuntaan valitaan 200 ihmistä, mutta minä luulen, että sen tarkoituksena on ollut luoda jonkinlainen läpileikkaus kaikesta, mitä me osaamme. Tätä kautta voisimme sitten hyödyntää tätä kansan yhteistä tietoa ja taitoa. Siis näin minä luulen, mutta asiasta en suinkaan ole varma, koska kyse on nyt aiheesta, jota ei juuri koskaan ole käsitelty missään.

Olipa miten tahansa, näyttää siltä, että olemme surkeasti epäonnistuneet. Poliittinen pakkovalta pyrkii hiljentämään eduskunnan todelliset osaajat, eikä joku Juha Sipilä saa arvostusta hänelle kuuluvasta osaamisesta, koska hän on ns. opposition mies ja edustaa lisäksi puoluetta, joka näyttää kasvaneen ylivoimaisesti Suomen suosituimmaksi. Ei sille mitään voi, mutta kyllä se pelottaa ns. ammattipoliitikkoja.

Kun tuon sanan ”ammattipoliitikko” nyt kynästäni päästin, niin jatkanpa samasta aiheesta. Ammattipoliitikko on termi, jota käyttävät pääsääntöisesti ne ihmiset, jotka eivät oikeastaan mitään osaa, ja jos ovat joskus jotain osanneetkin, niin se osaaminen on ajat sitten päässyt väljähtymään. Ammattipoliitikot kuitenkin päsmäröivät Suomen poliittista päätöksentekoa, jossa ei ammattitaidolla ja osaamisella ole mitään sijaa. On kehitetty kulttuuri, jossa puheet merkitsevät enemmän kuin teot ja lehmänkaupat ovat varsinaisia talouselämän päätöksiä tärkeämpiä.

Selvähän se, että demokratiassa tehdään poliittisia päätöksiä, mutta politiikka ei ilman muuta saisi ohittaa ammattitaitoa. Ensimmäinen askel tähän suuntaan olisi varmasti se, että hallituksen koko lyötäisiin lukkoon samalla tapaa kuin on lyöty lukkoon eduskunnan koko. Sen jälkeen jokaiselle ministerille määriteltäisiin tietyt pätevyysvaatimukset. Jos hän olisi eduskunnan jäsen, hänet jäävättäisiin hallituksen luottamusta käsittelevistä asioista. Nämä säännöt koskisivat kaikkia puolueita ja olisivat voimassa aina.

Jos ei minua itkettäisi, niin kyllä se naurattaisi, että tässä maassa on puolustusministeri, joka ei ole käynyt edes sotaväkeä. Sattuuhan sellaista, mutta tuskin sattuisi, jos puolustusministeriltä vaadittaisiin vaikkapa jonkinasteinen sotilaskoulutus. Liikenneministerillä tulisi olla ajokortti ja opetusministeri saisi olla taustaltaan vaikkapa opettaja. Ihan oikeasti siis olen sitä mieltä, että esimerkiksi valtiovaranministeriksi sopivampi olisi joku ekonomi kuin kansakoulunopettaja.

En usko, että nuo ministerin tehtävät todellisuudessa ovat niin vähäisiä, että niitä ei tarvitse osata. Kunhan takapuoli on riittävän leveä, että täyttää tuolin, niin kyllä ne virkamiehet sitten varsinaisen työn tekevät. Jos ministerin ei tarvitse tuntea alaansa,  niin eikä hänestä ole enemmän haittaa kuin hyötyä?

Ministereitä Saksassa. Ministeri on latinaa ja tarkoittaa palvellijaa. Katolisessa kirkossa lapset ja nuoret "ministerit" palvelevat kirkossa papin apulaisina jumalanpalveluksen aikana.