Politiikan koko kuva taas kerran

Suomalainen politiikka on kuin sosekeitto, josta on erityisen vaikea saada selville, mitä se oikein sisällään pitää. Melkein jokainen toisinajattelija on perustanut itselleen oman puolueen, jonka tarkoituksena on olla minun puolueeni. Seurauksena tästä on ollut sitten se, että puolueita on enemmän kuin niitä sosekeiton aineksia kaikkine mausteineen, eikä oikein kukaan tiedä, mitä mikin puolue pohjimmiltaan ajaa. Lähinnä oikeaa on kai arvelu, että puolueen perustajan itsetunnon kohotusta tai taloudellista etua. Tuo taloudellinen etu on kai kuitenkin aika huono motiivi, sillä Suomi on sen verran erikoinen maa, että yhdistysten ja puolueiden perustamisen helppoudesta huolimatta nämä yhteisöt joutuvat taistelemaan talousongelmien parissa. Ne eivät siis tarjoa suoranaista tietä rikastumiseen, vaan aatteen tulee olla oikeasti vahva, että se voisi elää. Aatetta voidaan tietysti vaihtaa, kuten politiikassa näyttää tapana olevan.

Perinteinen työväen puolue SDP on nykyisin leimautunut porvarillisen Kokoomuksen yhteistyöpuolueeksi ja perusoikeistolaisesta Perussuomalaiset rp:stä on muodostunut työväenluokan suosikkipuolue, sen jälkeen kun joku ministeri töppöili Vasemmistoliiton ulos maailmankartalta. Perinteistä työväenluokkaahan Suomessa ei olekaan, sillä täällä on vain hyvin toimeentulevia keskiluokkaisia, rikkaita ja erittäin rikkaita. Todellinen köyhä kansa on niin köyhää, että useimmat puolueet eivät siitä edes välitä.

Vihreä liikekin on onnistunut rekisteröitymään puolueeksi, vaikka se minun mielestäni on lähinnä terroristijärjestö. Ennen muinoin joku ”surullisen hahmon ritari” taisteli tuulimyllyjä vastaan, mutta nykyvihreät taistelevat niiden puolesta. Suurin osa asiantuntijoista on todennut, että ei niistä ole oikeastaan mitään oikeata hyötyä, ja ne pysyvätkin pystyssä kovalla tuulella vain syöttötariffin ansiosta. Terroristijärjestönä pidän vihreitä lähinnä siksi, että useimmat heidän keinoistaan huomion herättämiseksi ovat lainvastaisia tai jopa rikollisia. Ikkunoiden särkemistä, toisen omaisuuden vahingoittamista ja huligointia ovat kautta aikojen harjoittaneet pikkuisen päästään vialliset. Ville Niinistö ei toki ole päästään viallinen, onpahan vain kovapäinen, joka on juuttunut laulamaan samaa laulua Venäjästä. Tiedättehän te… se korvamato vaivaa meitä joskus…

Kristillisestä liitosta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, mutta eipä juuri hyvääkään. Jos puolueen todellinen aate on kristillisyys, niin eiköhän se ole asia, joka kuuluu kaikille, eikä sen pitäisi piiloutua minnekään Päivi Räsäsen selän taakse, josta se pilkahtaa esiin vain suhteellisen tökerösti laadittuina lausahduksina. Päivi on varmasti hyvä ja kristillinen ihminen, mutta tuskinpa olisi kovin näkyvällä paikalla jossakin oikeassa puolueessa.

Suomen kallein puolue on RKP, joka on onnistunut pitämään Suomen virallisesti kaksikielisenä, vaikka maa tosiasiallisesti onkin yksikielinen. Kai tähän joku kulttuurillinen syy on, sillä yli 90 % ruotsinkielisistä suomalaisista puhuu ja ymmärtää sujuvasti suomea, joten sillä suunnalla eivät vaikeudet ole. Tähän tosiasiaan ovat tyytyneet nekin vähemmistökielten edustajat, joiden kielitaito on huomattavasti heikompi. Tosiasia lienee, että melkein kaikki hallituksen kululeikkaukset voitaisiin perua, jos Suomi julistettaisiin yksikieliseksi. Uskon, että pelkästään tämä yksi päätös toisi niin paljon säästöjä.

Eduskunnan ulkopuolisille sirpalepuolueille en kovin paljon tässä nyt tilaa uhraa. Ne ovat niin kauan ihan ok., kun pysyvät julkisen päätöksenteon ulkopuolella. Täytyyhän ihmisillä olla mahdollisuus purkaa turhautumiaan myös näiden järjestöjen kautta. Poliittisen työrauhan turvaamiseksi olisi kuitenkin hyvä säätää jonkinlainen äänikynnys, joka estäisi näiden turhautumien leviämisen. Voisivathan nämä estoiset pitää vaikkapa tällaista blogia, johon voi näitä patoutumiaan purkaa. Vaaransahan näissäkin on, sillä ehdottomasti täytyy pysyä totuudessa ja muistaa mainita, että kyse on minun mielipiteestäni, eikä välttämättä faktasta.

Jos väittäisin vaikkapa, että pääministeri on idiootti, se voisi tuoda syytteen paitsi herjauksesta, solvauksesta ja kunnianloukkauksesta, niin myös valtiosalaisuuden paljastamisesta.

Näin siis tälläkin kertaa, totuutta kunnioittaen. Kyllä minä siihen luotan, että kansa ilman avustustani tollerot erottaa. Johan sen gallupit alkavat kertoa.