Laki ja järjestys

Kyllä tämä nyt vaihteeksi politiikan puolelle menee, onhan eduskunta on merkittävin poliittisesti valittu elin, ja sen tehtävänä on säätää ne lait, joita meidän alamaisten tulisi noudattaa. Vaan kun eivät noudata, ei edes eduskunta itse. Tämän lisäksi meillä on lukuisia yhdistyksiä, säätiöitä ja muita yhteisöjä, joilla on lakiin rinnastettavat säännöt. Sanon, että lakiin rinnastettavat juuri siksi, että myös näiden sääntöjen rikkominen ja huomiotta jättäminen voi johtaa oikeustoimiin ja sitä kautta sanktioihin.

Varsin outoa on, että näiden normien rikkomiseen suhtaudutaan yleisesti varsin kevyesti, ja voi olla jopa niin, että niistä kiinni pitäviä ihmisiä vähätellään juuri siksi, että he arvostavat noita säädöksiä.

Ajatelkaapa esimerkiksi kansanedustajalle asetettuja vaatimuksia. ”Hyvämaineiseksi tunnettu Suomen kansalainen”. Onhan tuo jotenkin epämääräinen lausahdus, sillä hyvämaineisen määritelmä on varsin vaikeasti todennettavissa. Jos huonomaineinen on hyvämaineisen vastakohta, niin asia hieman helpottuu. ”Rikos on teko, josta laissa on määrätty rangaistus”, ja tällaiseen tekoon todistettavasti syyllistynyt henkilö on rikollinen, ihan riippumatta siitä, mitä mieltä hän itse asiasta on. Jos lähes puolet kansanedustajista on syyllistynyt johonkin tällaiseen tekoon, on selvää, että he eivät ole välittäneet mitään tuosta säädöksestä. Toki he edelleen ovat yhteiskuntakelpoisia, mutta eivät kelpoisia kansanedustajiksi, sillä jossakinhan sen rajan täytyy kulkea.

 

Kansanedustajan tulee toimessaan käyttää vapaata harkintaa, eikä häntä saa uhkailla, kiristää, eikä painostaa. Mitä luulette puoluekurin olevan?

En tunne kaikkia puolueita enkä niiden sääntöjä, mutta oletan että tuo vastaava hyvämaineisuuspykälä on useimpien säännöissä, mutta siitä ei juurikaan ole pidetty kiinni. Hyvin monissa puolueissa on mukana ihmisiä, joita ei ihan tuolla nimellä voi kutsua. Ehkä sana ”törkeä” kuvaisi heitä paremmin. On vaikea tarkastaa jokaisen ihmisen hyvämaineisuus, mutta epäilyksen herättyä se ehkä olisi tarpeen tehdä.

On se nyt kuitenkin aika kummallista, jos jonkun puolueen piirisihteeri nimeää melkein paheeksi sen, että joku vaatii sääntöjen noudattamista. Siinä ollaan pahasti väärällä tiellä. Kyllä se niin on, että laki ja säännöt on aina tehty noudattamista varten, eikä ole olemassa minkäänlaista poikkeusta, joka sallisi niiden rikkomisen.

Rikos on myös se, että minä syytän jotakin ihmistä jostakin rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt. Olen itsekin joskus joutunut tuollaisten syytösten kohteeksi, ja täytyy myöntää ettei se ihan hyvältä tuntunut, vaikka itse tiedänkin, että en koskaan ole syyllistynyt liikennerikkomuksia suurempiin rikoksiin.

Kun nyt jonkin puolueen järjestösihteeri on syytteessä kunnianloukkauksesta, tulisi puolueen seurata tilannetta erittäin tarkoin, ja jos mies syylliseksi todetaan, olisi hänet välittömästi erotettava puolueesta. Silloin puolue noudattaisi omia sääntöjään.

En minä mitään puoluetta juuri nyt nimeä, mutta kyllä tuo tietty erottamisbuumi tuntuu aika kummalliselta, kun tiedän, että lain noudattamisen vaatimuskin sopii noihin erottamisperusteisiin.