Homoeroottinen eduskunta

Ei kai tämä homous nyt ihan kaikkein tärkein asia ole, mutta mielestäni se on esimerkki niistä kymmenistä ja taas kymmenistä tarpeettomista asioista, joita eduskunnan käsittelyyn tuodaan. Minun mielestäni kansanedustajalaitos on paikka, jossa tulee säätää lakeja ja asetuksia, joilla on merkitystä tälle yhteiskunnalle ja josta on oletettavissa olevaa hyötyä. Kansakunnan hyvinvoinnin kannalta täysin merkityksettömiä asioita ei pitäisi edes päästää eduskuntaan. Tässä mielessä laki kansalaisaloitteesta on yksinkertaisesti liian löyhä. Alle prosentti kansalaisista voi aiheuttaa koko eduskunnan sekoamisen asiassa, joka oikeasti ei edes sille kuulu.

Kun homous poistettiin rikoslaista joskus 60-luvulla, olisi luullut sen olevan viimeinen kerta, kun tätä asiaa julkisuudessa puidaan. Nykykäsitys hyväksyy sen, että mitkään ”eheyttämistoimet” eivät tähän kansanryhmään pure, samoin kuin eivät rangaistuksetkaan. Nämä ihmiset ovat syntyneet sellaisiksi, ja rauha heidän sielulleen. Seksuaalinen poikkeama ei kuitenkaan saisi aiheuttaa koko kansanedustuslaitoksemme sekoamista, vaikka olen syvästi tietoinen, että eduskunnassa on sekä kaappihomoja että kaapista ulos pullahtaneita poikkeavia.

Homostelkoon ketä homostuttaa, mutta tehköön sen ihan omaan laskuunsa siellä, mistä ei ole haittaa koko yhteiskunnalle. Ei minua tuo yksilöiden käyttäytyminen niinkään ”rievo” kuin nuo nimitykset, joilla asian todellinen luonne yritetään peittää. Ihan kipeää tekee, kun puhutaan ”tasa-arvoisesta avioliittolaista”, kun tarkoitetaan erikoiskohtelua seksuaalisesti poikkeavien kohdalla. Minun käsitykseni mukaan laki on tasa-arvoinen silloin, kun se kohtelee kaikkia kansalaisia samanarvoisesti. Aivan kuten nykyinen avioliittolakimme tekeekin. Tähän tosiasiaan olisi olettanut myös eduskunnan tyytyvän.

  Tom of Finland

Tasa-arvoistahan tästä laista ei saa kirveellä veistämälläkään, sillä eihän se ole tasa-arvoinen edes muihin seksuaalisesti poikkeaviin nähden. Eläimiin sekaantujat ja pedofiilit on kokonaan jätetty lain ulkopuolelle, vain pari ryhmää mainitakseni.

Otsikkoni oli ehkä hieman raflaava, ja suurin osa tästä kirjoituksesta on todellakin käsitellyt tätä aihetta. Alun perin halusin kuitenkin kiinnittää ihmisten huomion siihen, että eduskunnassa ja sen työskentelyssä on paljon korjaamisen varaa. Olisi vain yksinkertaisesti yksinkertaisinta jättää yhteiskunnan kannalta merkityksettömät asiat suuren salin käsittelyn ulkopuolelle. Minun mielestäni valiokuntien tehtävänä olisi toimia eräänlaisena seulana. Luulisi sen turhauttavan niitä valiokuntien jäseniäkin, joiden tekemän työn eduskunta mitätöi. Näin ei pääsisi tapahtumaan, jos asia yksinkertaisesti pysähtyisi valiokuntaan kielteisen päätöksen jälkeen. Säästyisi paljon aikaa ja veronmaksajien rahoja. Aivan varmaa on, etteivät päätökset ainakaan nykyistä huonompia olisi, sillä kyllä tässäkin vanha sanonta.”sen huonompi soppa, mitä useampi kokki”, varmaan paikkansa pitää.

Ihan varmaa on, että jäsenmäärältään pienempään valiokuntaan on helpompi löytää asiantuntevampi joukko mitä eduskunta kokonaisuudessaan on. Tämä oletus perustuu uskomukseen, että myös kansanedustajista osa tietää jostakin jotain. Ehkä joku hiihtäjä tai laulaja voi jäädä kaikkien valiokuntien ulkopuolelle, mutta onhan kansa saanut fanittaa sankareitaan.