Poliittiset broilerit ja tyhjänpuhujat

Olen vuosikausia seurannut poliittisia keskusteluja ja aina ihmetellyt poliitikkojen tietämättömyyttä oikeasta elämästä. Kun Arja Alho blogissaan kertoi omasta ministerikaudestaan ja kuinka elämästä vieraannuttavaa se oli, aloin seuraamaan näiden herrojen ja rouvien käyttäytymistä sillä silmällä.

Kyllähn Alhon näkemyksiin oli helppo yhtyä, sillä jos elintasoa ja elämisen voitaisiin esittää graafisina käyrinä, olisi tavallisen kansan käyrä hyvin sykkivä nousuineen ja laskuineen. Menestyneiden poliitikkojen käyrä etenisi lähes suorana viivana reilusti ”kansan käyrän” yläpuolella. Ylemmältä käyrältä ei kurkottelemallakaan saisi mitään yhteyttä alempaan käyrään.

Reilusti näiden kahden käyrän alapuolella näkysi myös suora käyrä. Se olisi köyhien käyrä, joka mennä jollottelisi omaa tahtiaan nippanappa elämisrajan yläpuolella.

Elintason ero poliittisen eliitin ja rahvaan välillä kasvamistaan kasvaa, jos ei mitään tehdä tämän asian hillitsemiseksi. Kun aikoinani aloitin oman opiskelutaipaleeni, oli esimerkiksi ”tekun” pääsyvaatimuksena tietty työkokemus. Lukuisat ammatti-ihmiset ovat todistaneet, että ammatillinen osaaminen vähentyi sen jälkeen, kun tuo vaatimus poistettiin. On luultavaa, että samasta ilmiöstä on kyse myös politiikassa.

”Vanhoina hyvinä aikoina” politiikkaa harrastettiin, ja lähes jokaisella poliitikolla oli joku ihan ”oikea” työ. Silloin poliitikot myös tiesivät, millainen on kansa ja millainen kansantahto. Ennen kaikkea kansan tarpeen tunteminen näyttää nykyisiltä poliittisilta broilereilta puutuvan kokonaan. Näitä ”syöttöporsaita” on ihan jokaisessa puolueessa, mutta kyllä nykyiset oikeistopuolueet ovat tuossa käytännössä hieman muita edellä.

Pystyäkseen asettumaan tavallisen työtätekevän kansan housuihin pitää hänen mokkasiineissaan kävellä kappaleen matkaa, lainatakseni intiaanien sanontaa. Nyt kun tämä ”ennakkoharjoittelu” on poistunut näiltä ihmisiltä ja hallituksiakin muodostetaan ilman elämänkokemusta, ei kauheasti tarvitse ihmetellä, jos kansantulo ei kasva. Ainut kasvava asia on julkinen sektori ja huippupoliitikkojen tilipussi.

Kyllä minä kehtaan väittää, että jos ihminen siirtyy koulun penkiltä jonkun poliittisen nuorisojärjestön kautta kansanedustajaksi ja sitä kautta edelleen ministeriksi, ei hänestä todellista hyötyä tälle kansalle ole. Ihan voisin nimetäkin vaikka kuinka monta tällaista ihmistä, mutta kun hyvin vastenmielisesti ihan nimeltä otan ketään kivitykseni kohteeksi, niin olkoon nyt jälleen niin. Puhumaan nämä ovat oppineet poliittisissa järjestöissä, mutta kun oikein mistään asiasta ei mitään tiedetä, jäävät nämä puheet yleensä huulten heilutteluksi. Kyllä minä heitä nimitän tyhjän puhujiksi, olkoonpa heidän koulutuksensa ihan mikä tahansa.

 

Vasemmistopuolueissa tätä kokemattomuutta ei ole ihan yhtä paljon, sillä monet ovat nousseet politiikkaan ammattiyhdistysliikkeen kautta. Yleensä jo pelkästään ammattiyhdistyksen jäsenyys tarkoittaa jonkinlaista työpaikkaa. Vasemmistopuolueiden heikkoutena on menneinä aikoina ollut vähäinen koulutus ja sitä kautta kyky hahmottaa kokonaisuuksia. Tästä syystä heidänkin puheensa ovat jossakin määrin tyhjän päällä.

”Persut” ovat sekalainen seurakunta, jossa on joitakin tosi hyviä ja asiansa osaavia ihmisiä, mutta myös niitä, jotka ratsastavat jollakin yksittäisellä asialla. Onpa joukossa muutama kansanedustajan elämästä nautiskeleva todellinen tyhjänpuhuja.

Nyt sitten pari nimeäkin. Jos ”persut” todella nousee hallituksen ”vaa’ankieleksi”, niin olisi minulla pari ehdokasta: sosiaaliministeriksi Pirkko Mattila ja puolustusministeriksi Jussi Niinistö. En minä väitä, etteikö muitakin ehkä olisi, mutta… Ei nyt ihan heti tule mieleen. Kertovat, että onhan Timo Soinilla kokemusta työttömän arjesta.