perjantai 5. joulukuuta 2014

Mikä oikein on totta


Mistä löytyisi se absoluuttinen totuus, johon ehdottoman varmasti voisimme luottaa? Se on todella vaikea kysymys, joka jokaisen on sitten pystyttävä päättelemään ihan oman järkensä avulla. Luultavaa on, että osa siitä tiedosta, joka meillä jokaisella on, toisilla enemmän toisilla taas vähemmän, on uskon varassa. Usko on luja luottamus siihen, minkä järki on kerran hyväksynyt.

Joulupukki ja Kallan kuvernööri ovat satuhahmoja, joita ei ihan oikeasti ole olemassa. Luultavaa on, että Joulupukki on kuolematon, mutta tulee päivä, jolloin Kallan kuvernööri on kuollut. Varmasti minulle silloin on samantekevää, mitä ihmiset minusta ajattelevat, mutta oman suolani koetan heittää siihen soppaan, jota tässä maailmankaikkeudessa ihmiset keittävät. Osa kertomistani asioista on kokemusperäistä tietoa, osa taas luettua tietoa ja osa pelkkiä uskomuksia. Näinhän jokaisen ihmisen laita on, mutta tuon paketin sisältö vaihtelee yksilöstä toiseen hyvin paljon. Pääsääntö on, että mitä vähemmän kokemuksia ja luettua tietoa, sitä suuremmaksi muodostuu tuo uskomusten osuus.

Joulu on kristikunnan suurimpia juhlia, ja pidettäköön se myös sellaisena, vaikka sen alkuperä on kovasti pakanallinen. Se on kuitenkin hyväksytty Jeesuksen syntymäpäivä juhlaksi, joten ihan hyvin se voi sellainen olla, vaikka tiedetäänkin melko suurella varmuudella, että Jeesus syntyi kesällä. Tarkkaa päivämäärää ei tiedetä, joten liekö sillä kovin suurta merkitystä, minä päivänä me sitä juhlimme. Mieluimmin kristillinen joulu kuin joku pakanallinen bakkanaali.

Minä uskon johonkin suurempaan voimaan, ja se usko perustuu tietoon. Tietoon siitä, että tämä maailmankaikkeus on niin hieno matemaattinen järjestelmä, että minä en usko sen syntyneen sattumalta, enkä mistään epämääräisestä ”alkupaukusta”. Tätä voimaa minä nimitän Jumalaksi, jota minä suuresti kunnioitan ja rohkenen pyytää elämääni myös hänen apuaan. Jumalan fyysistä olemusta ja ulkonäköä minä en tunne, ja luulenpa melko harvan muunkaan olevan siitä tarkoin perillä. Minun Jumalani on kuin hyvä työnjohtaja, joka ei tarvitse jatkuvaa ylistystä, ei selkään taputtelijoita, eikä häntä myöskään tarvitse pelätä. Hänelle riittää, että kuokimme oman sarkamme mahdollisimman hyvin. Siihen meillä on hyvä opas, Raamattu. Pidän sitä pyhänä kirjana kuten olen aikaisemminkin sanonut. Se on paitsi historian kirja, niin myös työselitys ihmisen elämää varten.

Jos joku nyt sanoo, että olen arvostellut Raamattua, niin hypätköön vaikka järveen. Olen kertonut historiallisia tosiasioita sen synnystä, mutta samaan hengenvetoon todennut, että pidän sitä pyhänä kirjana, vaikka se onkin ihmisten kirjoittama.

Minä olen ortodoksi ja pidän itseäni sellaisena, vaikka luulen, ettei ortodoksinen kirkkokaan kaikessa ole kanssani samaa mieltä. Ei minua kuitenkaan kerettiläisenä voida pitää, sillä niin paljon eivät käsityksemme eroa.

Moni Kristitty on rakentanut omakotitalon. En yksinkertaisesti käsitä, miksi he ihmettelevät, että minä olen rakentanut tsasounan. Lopettakaa ihmeessä se ihmettely, sillä paljastan tässä lopussa totuuden tästä asiasta: kyllä minä sen pyhätön alkusanat lausuin, mutta yhdessä Jumalan avulla me sen rakensimme, eikä se maksanut edes yhden omakotitalon hintaa. Siinä ei ole mitään erityistä ihmettelyn aihetta, erityisestä kunnioittamisesta puhumattakaan.

Kauan eläköön Joulupukki ja hyvin voikoon Kallan kuvernööri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti