lauantai 20. joulukuuta 2014

Järki voitti eduskunnassa



Meillä ihmisillä on synnynnäinen taipumus etsiä ja havaita sellainen tieto, joka tukee meidän uskomuksiamme, tarpeitamme tai ennakkokäsityksiämme. Tästä syystä ihmisten vieroittaminen näistä käsityksistä on hyvin vaikeaa, vaikka yleinen etu ja tosiasiat puhuisivat näitä käsityksiä vastaan. Yksi tällainen lähes uskonnon kaltainen päähänpinttymä on vihreä liike. Vihreän liikkeen energiapolitiikka on jotakin käsittämätöntä ja perustuukin siihen tosiasiaan, että kun porukka kerran saadaan uskomaan, että atomipommi on atomipommi ja ydinvoimalaitos melkein sama asia. Vieroittaminen tästä käsityksestä ei meinaa onnistua millään, sanoivatpa tosiasiat ihan mitä tahansa.

Vihreä liike ei ole koskaan tunnustanut tosiasioiden olemassa oloa ja on aina ottanut agendansa jostain mielikuvituksen ja uskomusten seasta. Se, että jokaisella mitalilla on kaksi puolta, on helppo jättää huomiotta, kun jätetään se mitali kääntämättä.

Ville Niinistö jauhaa vanhaa mantraa ”energiariippuvuudesta Venäjään”, vaikka esimerkiksi oma ydinvoimatuotanto nimenomaan vähentäisi sitä riippuvuutta. Kauppapolitiikka tuskin koskaan on ollut vihreiden vahvimpia alueita. Talouspolitiikkaakin heikompi osaaminen vihreillä lienee tekniikassa, josta kertoo esimerkiksi onneton taistelu tuulivoiman puolesta. Ihan suoraan tunnustan, että tätä tekniikkaa en minäkään varsinaisesti tunne, vaikka energia-alalla olenkin työskennellyt. Sen verran kuitenkin tajuan, että jos ei tuule, niin ei myllyt pyöri ja että jos ei myllyt pyöri, ei sähköäkään saada, joten kovasti leikiltä tuntuu. Olisikohan nyt paikallaan odotella sitä aikaa, kun edistys kulkee niin pitkälle, että onnistutaan rakentamaan sellaisia ”tuulialtaita”, joista voitaisiin päästää pieni puhureita aina kun on tyyni aika? Näinhän vesivoiman suhteen menetellään.

Toinen mahdollisuus tietysti on tuo ydinlaitosten rakentaminen. Kokemus eri laitoksista kautta maailman on osoittanut ydinvoimalaitokset erittäin turvallisiksi. Ennen kaikkea ydinvoimalat ovat ympäristöystävällisiä. Maailmalla on lähes 500 ydinvoimalaa, ja tosiasiallisesti vain yksi ydinonnettomuus tiedetään tapahtuneen ja senkin seurauksia on liioiteltu tosi mittavasti. Tsernobylin alueen eläimet voivat ainakin tosi hyvin, eikä oikeasti ole oletettavissa, että ihmiset ovat muita nisäkkäitä kummallisempia. Ainut ero taitaakin olla siinä, että eläimiin ei tehoa pelottelu.

Totta kuitenkin on, että ydinvoimaa ei pidä rakentaa geologisesti epävakaalle alueelle. Sinne ei ylipäätään pidä rakentaa yhtään mitään. Onneksi Pyhäjoen Hanhikivi ei kuulu näihin alueisiin.

Oikeasti minä en ymmärrä niitä perusteita, joilla ydinvoimaa vastustetaan tai tuulivoimaa puolustellaan. Täysin kestämättömiä molemmat perusteet.

Näin se maailma makaa.

Voi olla, että tulevaisuudessa löydetään edullisempiakin energian muotoja, mutta nyt niitä ei ole. Tuuli ja aurinko soveltuvat pienten rakennusten tarpeisiin ja lasten leikkeihin, mutta niistä ei sitten muuhun olekaan. Vesivoima olisi muuten ok., mutta nykyinen tarve alkaa olla sitä luokkaa, että se vaan yksinkertaisesti ei riitä. Kaikki muut energiantuotantotavat ovat enemmän tai vähemmän ympäristöä saastuttavia. Pahimmasta päästä kivihiili, mutta ihan nyt vain muistin virkistämiseksi kerron lukion kemian suorittaneille, että myös kaasun polttamisen sivutuotteena syntyy hiilidioksidia. Muistattehan tuon aineen CO2. Sen sanotaan aiheuttaneen osan tästä ”kasvihuoneilmiöstä”.

Kasvihuoneilmiö, radioaktiivinen säteily ja hometalot ovat kyllä todellisia asioita, mutta niiden vaarallisuutta on huomattavasti liioiteltu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti