Epäpoliitikot

En minä epäpoliitikolla tarkoita suinkaan politiikan harrastajia, joita on todella paljon, mutta jotka eivät koskaan ole edes yrittäneet käyttää poliitikon kyseenalaista titteliä. Politiikkahan on yhteisten asioiden hoitoa, ja tähän titteliin mielestäni ovat oikeutetut vain ne, jotka todella ovat jossakin asemassa näitä asioita hoitamassa. Tällä tarkoitan lähinnä kansanedustajia tai niitä puolueiden virkailijoita, jotka tekevät tätä työtä elääkseen.

Poliitikko on siis ihminen, joka hoitaa yhteisiä asioitamme. Epäpoliitikko on taas ihminen, jonka ensisijainen motiivi on oman edun tavoittelu. Kunnallispolitiikassa on mukana enimmäkseen politiikan harrastajia, joskin mukaan mahtuu joukko epäpoliitikkoja ja muutama poliitikkokin.

Aiheen tähän kirjoitukseen sain Perussuomalainen-lehdestä, joka hehkutti europarlamenttiin valittua Jussi Halla-ahoa. En oikein tiedä mitä Jussista ajattelisin, mutta ei minun mielipiteeni ihan yhtä yksisilmäinen ole kuin täysin takkinsa kääntäneiden perussuomalaisten. Satun nimittäin muistamaan myös sen ajan, jolloin Halla-aho ei kelvannut edes ehdokkaaksi Euroopan parlamenttiin. Työnkuvansa suhteen Jussi täyttää kyllä määritelmäni poliitikosta, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että hänen motiivinsa ovat yhtä puhtaat.

Minä ja muutamat varsin arvostetut rasismin tutkijat olemme luokitelleet Halla-ahon rasistiksi, ja siihenhän hänen toimintansa kieltämättä viittaa. Kun nyt rauhassa, kaikenlaisen poliittisen hässäkän ulkopuolella, olen ajatellut asioita hieman tarkemmin, en ole siitä enää yhtä varma. Tiedän, että Halla-aho on tohtori, joka kieltämättä saa monet ihmiset arvostamaan hänen lausuntojaan. Se saa myös monet ihmiset kuvittelemaan, että tuo tohtorin arvo toisi jotain asiantuntemusta juuri maahanmuuttoon, vaikka useimmat korkeakouluissa ja yliopistoissa opiskelleet tietävätkin, ettei sillä oikeasti ole mitään tekemistä tässä asiassa.

 

En minä yleensä näitä blogejani kehenkään suuntaa, mutta joskus minua korpeaa se, että kansaa sumutetaan. Tohtorius ei välttämättä takaa älykkyyttä, mutta kyllä minä aidosti uskon, että Jussi Halla-aho on sen verran älykäs, että ei hän aidosti ole rasisti. Oivallus, että rasistiius yhdistettynä tohtoriuteen saa lähes kaikki Suomen rasistit äänestämään juuri häntä. Tämä on Jussin älykkyyden mittari. Tässä Jussi näyttääkin olevan oikeassa, sillä eihän hänen poliittiset saavutuksensa ole yltäneet juuri millekään tasolle. Tästä huolimatta osa kansasta noteeraa hänet jopa laulajia ja hiihtäjiä korkeammalle. Rasistisia mielipiteitä kannattaa siis hehkuttaa niin kauan kuin maassa rasisteja riittää.

Pahinta tässä kaikessa on, että Timo Soinikin on kahden tulen välissä. Hän on kyllä periaatteessa sanoutunut irti rasismista, mutta hänen uskonsa rasistien äänten kantavuuteen on saanut hänet hyväksymään tulevien ehdokkaiden rasistiset mielipiteet ja toiminnan. Minä taas olen Veikko Vennamon kanssa samoilla linjoilla. Kyllä kansa tietää.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on paljon minun lailla ajattelevia ihmisiä, jotka äänestäisivät perussuomalaisia, jollei olisi olemassa mahdollisuutta, että äänet menevät noiden rasistien hyväksi. Kyllä minä vilpittömästi uskon siihen, että rasismi vie puolueelta enemmän ääniä kuin mitä nämä muutamat ”ääniharavat” pystyvät tuomaan.

Epämääräiset puolueen puhdistustoimet ja rasistiseksi leimautuminen on aiheuttanut puolueen alamäen. Sääli hyvää ideologiaa, joka on huuhtoutunut siinä sivussa.