Suomen vaalijärjestelmä

Suomen poliittinen vaalijärjestelmä on sen verran kieroutunut, että se estää minua äänestämästä henkilöä, jota itse asiassa haluaisin äänestää. Olen useaan kertaan hehkuttanut, että pidän perussuomalaisia arvoja pääasiassa oikeina, ja jos nyt joku haluaisi nimenkin tietää, niin henkilökohtainen suosikkini täällä Oulun vaalipiirissä on Pirkko Mattila. Selvää kuitenkin on, että Pirkkoa en tule äänestämään syystä, että Suomen vaalijärjestelmä ei takaa lainkaan sitä, että saan annettua ääneni sille ihmiselle, jolle sen haluaisin menevän. Vaikka se periaatteessa saattaisikin auttaa haluamani ehdokkaan läpimenoa, se saattaa myös edesauttaa ihmistä, jolle missään nimessä en halua ääntäni antaa. Kyllä minä mieluummin kärventyisin helvetin tulessa kuin ottaisin tunnolleni sen, että minun ääneni turvin joku rasisti olisi päässyt eduskuntaan.

 Pirkko Mattila

Kun perussuomalainen puolue on halunnut irtisanoutua rasismista, olisi mielestäni ollut vähintä, ettei eduskuntavaalien ehdokkaaksi olisi onnistunut kiilaamaan yhtään tunnettua rasistia. Tosiasiassa tämä ei kai puoluejohtoa edes kiinnostanut, sillä luultavaa on, että Timo Soini uskoi, että kansalle riittää, kun hän sanoutuu irti rasistisista lausunnoista. Voihan se olla niin, että useimmille se riittääkin, mutta kaikki eivät sitä usko, sillä monet seuraavat paikallisia tapahtumia, ja jos joku paikallinen ehdokas jatkuvasti hehkuttaa ulkomaalaisten rikastumista kotimaan köyhien avulla, niin kyllä se rasismiksi leimataan.

En minä nyt ala ketään rasismiksi leimaamaan, mutta näin se menee. Itse olen kuitenkin tästä asiasta täysin vakuuttunut, joten se siitä. Kyllä puoluejohdonkin olisi syytä miettiä, tuleeko se plus vai miinus siihen äänimäärään kun tämä tai tämä henkilö on ehdolla. Se niin helposti näyttää plussalta, vaikka se kokonaisuutena onkin miinusta. Varmuudella tiedän, että en ole ainut näin ajatteleva ihminen, joten sorry vaan Pirkko… ei tämä minun syytäni ole. Ei kai minun tätä olisi varmaan tarvinnut edes tunnustaa, mutta kun olen vilpittömästi pahoillani ja toivon kovasti, että pääset silti sinne Arkadianmäelle, jossa sinua tarvitaan.

Siviilirohkeutta tarvitaan enemmän kuin puolueilta näyttä löytyvän, sillä monet eivät uskalla erottaa edes niitä ihmisiä, jotka sääntöjen mukaan eivät saisi olla puolueen jäseniä.

Oikeastaan tarkoitukseni oli tässä arvostella juuri tätä vaalijärjestelmäämme. Se on todellinen ongelma, jos saman puolueen listoilta löytyy ihminen, jota haluaisin äänestää, mutta myös ihminen, jonka en millään ilveellä haluaisi pääsevän eduskuntaan. Pienen etulyönnin ääneni antaa tietysti sille ihmiselle, jolle olen sen osoittanut, mutta tosiasiassa se hyödyttää myös sitä ihmistä, jonka haluaisin pysyvän eduskunnan ulkopuolella.

Tosiasiassa kansanedustajaehdokkaat ovatkin houkutuslintuja, joiden tarkoituksena on turvata puolueen äänimäärä. Toki meidän järjestelmässämme henkilökohtainen äänimäärä auttaa ihmisten valikoitumisessa eduskuntaan, ja kansan tahto toteutuu hieman paremmin kuin niissä maissa, joissa on ns. listavaali. Ehkä listavaali kuitenkin auttaisi valikoimaan puolueen linjoilla olevia edustajia.

Puoluekuri on keino, jota ei koskaan saisi käyttää, joten tuo listavaali pitäisi puolueen paremmin yhtenäisenä ilman ulkopuolista kaitsijaakin. Näillekin ihmisille pitäisi sallia omantunnon vapaus.

Ja sitten evästyksenä tuleville kansanedustajille: Älä riko vaalilupaustasi, vaikka puoluejohto uhkaisi sinut hirttää.