On maamme köyhä siksi jää

Nuo runoilijan sanat tulivat väkisinkin mieleen, kun kuuntelin pankkikonserni Nordean talousasiantuntijan ennustetta Suomen tulevaisuudesta. Ei hän nyt aivan maailmanloppua ennustanut, mutta melko suorasanaisesti sanoi, että lähiaikoina ei sitten ole mitään toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Ehkä minä nyt hieman oion näitä tulkintoja, niin kuin tapanani on, mutta tuolta se minun mielestäni kuulosti. Se oli ihan YLE:n suorassa lähetyksessä, joten varmaan moni muukin sai seurata tuota lausahdusta. Nostakaa vaan reilusti käsi ylös, kuka on tehnyt asiasta positiivisemman tulkinnan. Toki minäkin kuulin tuon sanan ”kasvu-ura”, mutta mitään lupausta siitä kasvu-urasta en kuullut. Ainoastaan lauseen: ”Jos, niin aikaisintaan monen vuoden päästä.” Eniten minuun sattui tuo toteamus: ”Suomi kurjistuu kurjistumistaan.” Kovasti minäkin olen asioita kyseenalaistanut, mutta nyt en voinut muuta kun itkeä, sillä tuoltahan se todella vaikuttaa.

Joo joo. Käsi alas vain sinä pikkupoika sieltä Brysselistä. Etkös se juuri sinä ollut, joka tämän kehityksen pani alulle täällä Suomessa? Pysy nyt vaan siellä ja ole hiljaa, meillä on täällä nyt ihan omat tollerot, jotka polvihousuissa juoksentelevat kaupungilla.

Tuskin Suomen kansa on vielä edes tajunnut, kuinka kauheita nuo pankkien herrat puhuvat! Ihmisillä on aika kulunut homostelua seuratessa, eikä monikaan ole edes älynnyt ihmetellä, etteikö eduskunnalla ole muuta puuhaa. Olisihan sillä, mutta kun se ei kiinnosta. Näyttää siltä, että oma tulevaisuus on turvattu, kun sopeutumiseläkkeen voi saada jo alle kolmekymppisenä, jos vain eläkkeen maksajia riittää. Ihminen, joka saa potkut Kuokkasen Kone Oy:ltä joutuu sopeutumaan ihan itse, mutta eihän hän ole sotkenutkaan muuta kuin korkeintaan tuon koneliikkeen asioita. Varmaan perusteltua on, että jos on onnistunut sotkemaan koko valtakunnan asioita, ansaitsee erikoiskohtelun.

Tuo pätkä televisiossa sai minut oikeasti miettimään, mitä täällä maassa on tapahtunut sitten minun nuoruuteni. Pieleen on menty muussakin kuin koulukyydeissä, sillä jos poliitikoilla ei ole muuta pohtimista kuin arkkitehtikilpailut rakennuksista, joita ei ole edes päätetty rakentaa, tai homojen ja lesbojen parisuhteista, niin siinähän se syy sitten onkin.

Sota-ajan lapsi kun olen, niin sain seurata Suomen nousua todellisista vaikeuksista. Homoseksuaalisuus oli rikos, jota korkeintaan käsiteltiin tuomioistuimissa, eikä sillä vaivattu oikeita asioita. Ei myöskään suunniteltu mitään Gukkenheimejä, kun maassa oli paljon muutakin rakentamista. Eihän kaikille ihmisille löytynyt edes kattoa pään päälle.

Homot pysyivät kaapeissaan, ja ihmiset rakensivat tätä maata talkoilla ja hartiapankillakin. Suomen nousu oli uskomaton, mutta uskomaton on nyt pudotuskin, jos kansa ei herää.

Ihan nyt aluksi vain muistutan, että perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle. Alkää seuraavissa vaaleissa äänestäkö sitä henkilöä, jota ennen olette äänestäneet. Jos mahdollista, niin älkää edes samaa puoluetta. Se ei ehkä ratkaise Suomen ongelmia, mutta se saa valituksi tulleetkin miettimään, kumpi on tärkeämpää, tämän maan saattaminen vakaaksi valtioksi vai homoseksualistien ns. oikeudet.

Niin hyvät ihmiset! Mennessänne vaaliuurnille, miettikää myös mitä äänestätte. Onko nyt kyseessä oikeasti hiihtokilpailut, missikisat vai Euroviisut? En nyt rupea kertomaan mistä on kysymys, mutta jos ette itse pysty sitä ratkaisemaan, niin kysykää kaverilta.