Sananvapaus ja suomalainen politiikka

Noista Pariisin terroriteoista en näköjään pääse millään eroon, kai ne sen verran julmia ja rakoja olivat, että aina vain mielessä pyörivät. Todellisuudessa kuolonuhrien määrä nousee yli kahden kymmenen, sillä uskokaa tai älkää, niin ihmisiä nämä terroristivainajatkin eläessään olivat. Ehkäpä he ansaitsivat kuoleman, ehkä eivät. Jos heidät olisi pidätetty elävänä, he eivät olisi saaneet tappotuomiota.

Olivatpa pilapiirrokset välillisesti tai välittömästi tekojen takana, ne olivat järjettömiä rikollisten tekoja. On aika vaikea saada uskottavaa näyttöä siitä, että uskonnolla olisi jotain tekemistä hyökkäysten kanssa. Paremminkin vaikuttaa siltä, että asialla olivat tuiki tavalliset rikolliset, joista ainakin yhdellä tiedettiin olevan vankilahistoria jo entuudestaan.

Kuten jo kerroin, kyllä minäkin suren noiden iskun uhrien puolesta, vaikka ne eivät välittömästi Suomea kosketakaan. Suomea ei kosketa välittömästi myöskään Ukrainan tilanne enempää kuin Syyrian sisällissotakaan. Näin Karjalan siirtolaisesta tuntuu vain pahalta, kun ihmiskunta ei ole vieläkään oppinut elämään rauhassa.

Kaikki ääriliikkeet lietsovat enemmän tai vähemmän sotaa ja ovat pahaksi kaikille yhteiskunnille.

Jotain tuollaista tekoa voi siis ihan hyvin odottaa tapahtuvankin. Kyllä kuumaverinen arabiveri voi kuohahtaa heidän uskoaan pilkkaavista kuvista ja kirjoituksista. Yhtä luultavaa on, että joku pikkaisen nyrjähtänyt ryhmittymä teki tuon teon ihan vain huvin vuoksi, joskin kertoi jonkun terroristijärjestön olevan teon takana. Sellaistakin on maailmalla sattunut.
 

Jos maahanmuuttajien määrää Suomessa verrataan muuhun läntiseen maailmaan, voidaan sanoa, että eihän meillä näitä edes ole. Ei siis luulisi olevan mitään maahanmuuton aiheuttamaa ongelmaakaan. Enemmän kuin tuo tapaus sinänsä minua harmittaakin näiden kotoisten rasistiemme riemuitseminen tästä tapauksesta. Aivan kuin he olisivat toivoneet, että jotain tällaista tapahtuisi, että he voisivat iloisesti väittää olleensa oikeassa. Tuo on se inhottavin asenne kaikkea väkivaltaa kohtaan. Emme me rasismin vastustajat riemuinneet siitä, että norjalainen kristitty Breivik toteutti rasistista agendaansa tappamalla kymmeniä nuoria. Sekin tuntui surulliselta tapaukselta.

Pariisin iskujen motiivi asettuu hieman kyseenalaiseen valoon, kun ajatellaan, että samanaikaisesti toteutettiin isku juutalaiskauppaan. ”Mamu mamua” vastaan vieraalla maaperällä, kertoo enemmänkin mielenterveyden järkkymisestä kuin mistään uskontoon liittyvästä asiasta.

Osa suomalaisista poliitikoistakin on sanonut, että he loukkaantuivat sananvapauden puolesta. Ei sellaista sananvapautta olekaan, joka ilman muuta oikeuttaa ihmiset loukkaamaan toisia ihmisiä. Eikös tämä sananvapauden ”edelläkävijä” Jussi Halla-ahokin saanut tuomion jostakin blogikirjoituksesta? Myös Perussuomalaisten järjestösihteeri Joukamo Kortesalmi sai tuomion kunnianloukkauksesta, eivätkä nämäkään tuomiot taida ainoita olla. Ei kukaan lähtenyt marssimaan Halla-ahon tai Kortesalmen puolesta, vedoten sananvapauteen.

Kyllä sanavapaudellakin on rajansa. Jos nyt totta puhun, niin minun mielestäni lehdistö ylitti nuo rajat tuossa nimenomaisessa pilapiirrostapauksessa. Se ei toki oikeuta ketään väkivallantekoihin.

Vetoankin nyt suomalaisiin ”maahanmuuttokriittisiin”. Lopettakaa rasistiset puheenne hyvissä ajoin, kun niihin ei todellakaan ole mitään aihetta. Jos nimittäin jatkatte, saattaa joku kaheli vetää henkeensä ja järjestää jonkin demonstraation. Ei siinä enää silloin ole väliä, oliko muna ennen kanaa vai päinvastoin. Maailma laajenee ja portit aukeavat vähän kerrallaan. Sitä kehitystä me emme pysty pysäyttämään, mutta voimme tehdä tästä maasta hyvän maan kaikille.