Paljasjalkaiset ja junan tuomat

Oulu oli aikoinaan opiskelukaupunkini, ja jäin sinne joksikin aikaa myös töihin. Silloin tulivat nuo termit ”paljasjalkainen” ja ”junan tuoma” minullekin tutuksi. Ihan mukaviahan oululaiset olivat, kunhan ensin olin onnistunut heille selittämään sen, että vieläkin tervaa soutaisivat, jos ei meitä junantuomia olisi. Täällä Kalajoella ei oikein junantuomia voi ollakaan, sillä eihän täällä ole juniakaan, kun minulta jäi Kyllösen Merjan kanssa neuvottelu kesken siitä pistoradasta. Minuahan se tietysti kiinnosti, kun koko elämäni olen junalla matkustellut, vaikka Kalajoelle tulin kyllä traktorilla. Kyllähän minä kuulin, että kalajokiseksi pääsee vain syntymällä, mutta on täällä muutama meitä muualta muuttaneita. Sen lisäksi on alueliitosten kylkiäisenä tullut väkeä sekä Rautiosta että Himangalta. Kuulemma pakko ottaa, ettei syytetä heitteillejätöstä.

Kyllä minä itseni nyt kalajokiseksi lasken, olkoon siitä kuka tahansa mitä mieltä tahansa. Oikeina kalajokisina pidän myös niitä muutamia ”mamuja”, jotka ovat tulleet minuakin kauempaa. Senkin olen huomannut, että ei nämä keskivertokalajokiset ole yhtään vierastaneet, joten kai täytyy todeta, että ihmiset yleensä ovat täällä ystävällisempiä kuin esimerkiksi Pohjanmaalla, jossa ei oikein pohjalaiseksi pääse edes syntymällä, jos ei ole syntynyt isoon taloon.

Se minun tervansoutuvertaukseni perustuu siihen historialliseen tosiasiaan, että siirtolaisuus ja muuttoliike tuovat mukanaan myös kehitystä. Toki Oulu oli eritysasemassa senkin suhteen, että sillä oli sekä yliopisto että lähes kaikki muutkin opistot, joten sinne tuli suuri joukko nuorisoa muualta Suomesta. Tästä seurasi positiivinen ”dominoilmiö”.

Mistä Helsinkiin muuttaneet ulkomaalaiset tulevat? Lähde: Tilastokeskus

Kehitys toi mukanaan myös pakolaiskeskuksen, joka taas toi kaiken maailman kansainvälistymistä ja lukuisia etnisiä ravintoloita. Varmaankaan nämä paikkakunnan muuttajat samoin kun maahanmuuttajatkaan eivät kovin paljon tavallisista ihmisistä poikenneet, joten joukkoon mahtui myös ei toivottuja ihmisiä, ja ehkä sopeutumisvaikeuksia oli. Kun tilannetta katsotaan näin jälkikäteen, on summa kuitenkin positiivinen. Aina ihmisten liikkuessa he liikkuvat massoittain, eivätkä suinkan kulje minkään siivilän läpi. Ulkomaalaisista ja varsinkin pakolaisista suurin osa on kuitenkin rauhaa rakastavia kunnon kansalaisia, jotka todella haluavat sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Vahinko, että me teemme heidän elämänsä vaikeaksi pääasiallisesti tietämättömyyttämme tai itsekkäistä syistä. Samat syyt aiheuttavat myös paikkakunnalta toiselle muuttavien syrjintää. Lieneekö kateutta se, että ilman junaakin tulleita yritetään syrjiä, vaikka nämä tekisivät parhaansa yhteisen hyvän eteen.

Tosiasia lienee se, että väestömäärämme kasvun pysähtymisestä johtuen on meidän ihan pakko ottaa maahanmuuttajia vastaan niin kauan kuin heitä saadaan. Huoltotaseemme kannalta tämä on välttämätöntä, mutta myös ne työt tarvitsevat tekijänsä, jotka ovat jotenkin vastenmielisiä nirppanokkaisille kantasuomalaisille. Niin se vaan menee. Myös maaseudun väestö harvenee, ellemme saa aikaan jotain muutosta. Yksi parhaista menetelmistä on koettaa rakentaa omasta kotikunnastamme mahdollisimman vetovoimainen. Silloin ei todellakaan ole varaa syrjiä maahanmuuttajia eikä maaltamuuttajia.