Punavihreä vaihtoehto

Vaaleihin on nyt noin kolme kuukautta, joten varmasti moni on alkanut muodostaa jo hallitusta. Luonnolliselta tuntuisi, että kolmen suurimman puolueen hallitus olisi helpoin muodostaa, mutta helpoin ei aina ole paras vaihtoehto. Punavihreä vaihtoehto tuskin saa niin vahvaa parlamentaalista tukea taakseen, että nämä kaksi puoluetta voisivat muodostaa hallituksen kahdestaan. Tuskinpa puhdas porvarihallituskaan tulee kysymykseen, sillä eiköhän kokoomuksen ole nyt aika siirtyä keräämään voimia oppositioon. Kansa on todennäköisesti menettänyt luottamuksensa tuohon polvihousupoikaan, olkoonpa hänen kielitaitonsa kuinka hyvä tahansa. Myöskään pelkkä EU-asioiden tuntemus ei tuo kykyä hoitaa kotimaan asioita, jotka nyt ovat todellisen remontin tarpeessa. Mitkään sote-uudistukset ja kuntaliitokset eivät ratkaise meidän ongelmiamme, joskin on myös luultavaa, että Suomen poikkeuksellisen vahva ay-liike onnistuu jarruttamaan kehitystä, jos SDP ei ole mukana hallituksessa. Toki siis olisi suotavaa, että demarit pääsisivät sanomaan oman sanansa. Aivan jämäkältä mieheltähän Rinne vaikuttaa, kun hänet vaan saataisiin ymmärtämään yhteinen etumme. Varmaa kuitenkin on, että hallituksessa SDP on vähemmän haitallinen kun hallituksen ulkopuolella.

Jos minä nyt olisin Suomen kuningas ja saisin hallituksen muodostamisen tehtäväkseni, niin kyllä minä kokeilisin keskustan, perussuomalaisten ja SDP:n muodostamaa kokonaisuutta. Tietenkin tämän edellytyksenä on se, että enemmistö riittää tähän. RKP on aina ollut hallituksen täytepuolue ja tullut valtiolle tavattoman kalliiksi, joten eiköhän olisi paras jättää tämä porukka kokonaan hallituksen ulkopuolelle. Opposition pöydästä saisivat huudella myöskin kristilliset ja vihreät, jotka eivät oikeasti ole edes puolueita. Jos ihan pakko olisi hallituksen enemmistö varmistaa, niin kyllähän Vasemmistoliitto on kuitenkin oikeasti poliittinen puolue, joten ehkä joku liikenneministerin palli sitten heille. Toki on pelättävä, että he asettaisivat jossakin vaiheessa kohtuuttomia ehtoja yhteistyölle ja lähtisivät lätkimään, mutta sitten tulisi se vain todeta. Hyvä ja kansan edun mukainen politiikka on hallituksen paras turva. Kyllä kansa sen tosiasiallisesti tietää, kunhan on ensin koetellut kepillä jäätä.

Tuskinpa tätäkään hallitusta pystyyn saadaan ilman myönnytyksiä vähän jokaisen taholta. Kansan kannattaisi aloittaa jo vaaleissa äänten keskittäminen näille suurimmille puolueille, sillä noiden pikkupuolueiden pääasiallinen tehtävä on sama kun rakkikoirilla. Haukkuvat ohikulkijoita. ”Persut” kyllä oppivat ihmisten tavoille, kunhan rasistit saadaan vaiennettua ja pari pätevää ministeriä löydetään. Ehkä Soini itse ei sittenkään ole paras mahdollinen vaihtoehto ministerinä, sillä ministerin pitää pystyä muuhunkin kuin kansaa huvittaviin letkautuksiin. Puoluetta voidaan johtaa jyräämällä epäilevät tuomaat, mutta hallituksessa tuo menetelmä ei enää toimi. 

Ehkä meidän tulisi tässäkin asiassa siirtyä uusiin poliittisiin käytäntöihin. Ei pidetä puoluejohtajaa itseoikeutettuna ministerinä, vaikka puolue olisikin hallituksessa. Eiköhän Vasemmistoliittokin löytäisi edustavammankin ministerin kuin tuo jatkuvasti muniva ”poju” on. Ihan mullistava käytäntö varmaan olisi se, että ministeriltä vaaditaan muutakin osaamista kuin politiikka. Ei varmaan olisi puolustusministerillekään pahaksi, jos olisi käynyt edes armeijan.