Eläkekatto

Mietitin tuossa, että kirjoitankohan vain kirjoittamisen vuoksi, sillä totta on, että kirjoitan ihan mielelläni. Ei se kuitenkaan pelkästään sitä ole, sillä vaikka olen syvästi tietoinen, etten ihan tämän maan heikoimpia kirjoittajia ole, en kuitenkaan vain huvittele kirjoittamalla näitä juttuja. Toki blogini hieman viihdyttävätkin minua, mutta kyllä minulla ennen kaikkea mielipiteitä asioista on.

Tasa-arvon ja Venäjän sotaisuuden kautta etenen nyt sitten mielestäni erääseen sektoriin, jossa tehdään suurimpia vääryyksiä, mitä tässä yhteiskunnassa ylipäätään tehdään.

Kyse on tietenkin eläkkeistä.

Aloittaisinko kansanedustajista ja heidän sopeutumisrahastaan? Kun istuva kansanedustaja ei tule uudelleen valituksi eduskuntaan, maksetaan hänelle sopeutumisraha, riippuen siitä kuinka pitkä hänen edustajauransa ollut. Tästä voidaan tietysti olla monta mieltä, mutta varmaa on, että yhä edelleen kyse on kohtuuttoman suuresta etuudesta, kun sitä verrataan normaalisti potkut saaneen kansalaisen työttömyyskorvauksiin. Vuonna 2011 tehtiin toki lakiin jonkinasteinen muutos, joka lakkautti aikaisemmin vallinneet sikamaisen kohtuuttomat edut. Sen verran kiemuraisista asioista on kyse, että ehkä en kaikkea edes tiedä, mutta vaikka tietäisinkin, en edes yrittäisi niitä selvitellä tällaisessa lyhyessä blogissa.

Ihan lyhyt esimerkki nyt sitten itsestäni. 70- luvulla työskentelin ammattikoulun opettajana yhden vuoden, mutta kun en ollut muodollisesti pätevä, jouduin väistymään muodollisen tutkinnon suorittaneen tieltä. No, onneksi sain melko pian uuden työpaikan, mutta jos olisin jäänyt kokonaan työttömäksi, ei kukaan olisi maksanut latinkaan korvausta asiasta. Entä sitten kansanedustaja?

Jos kansanedustaja on todellisesti epäpätevä, eivät äänestäjät häntä enää äänestä jatkoon, ja hänkin saattaa silloin jäädä työttömäksi. Ei kuitenkaan hätää, sillä jos hän on onnistunut jotenkin kepluttelemaan eduskunnassa jonkin aikaa, maksamme me veronmaksajat hänelle vuosikausien ajan ”kipurahoja” siitä, että emme enää luottaneet hänen kykyynsä hoitaa yhteisiä asioita.

Mikä on se todellinen syy, että kansanedustajat nostetaan tällä tavoin muun kansan yläpuolelle?

Entä sitten muut kohtuuttomuudet?

Kyllä minäkin eläkettä nostan. Olen jäänyt normaalisti eläkkeelle 63-vuotiaana ja ihan itse eläkkeeni hankkinut. Ei se ole kovin suuri, mutta kyllä minä sillä elän. Ihan oikeasti en tiedä, kenen muun sillä pitäisikään elää. Jatkuvasti kuulen kuitenkin juttuja joistakin eläkkeistä, jotka ovat moninkertaisia minun eläkkeeseen nähden. Kaikesta en aina ole edes varma, mutta sen verran niistä kuitenkin tiedän, että vähintään ihmetellä alan. Mikä ihme siinä on, että emme tässäkään suhteessa voi ottaa mallia muista sivistysmaista? Esimerkiksi Saksassa on olemassa eläkekatto, joka tietämäni mukaan on siinä viiden tonnin paikkeilla. Ei sellaista eläkeläistä olekaan, joka ei tuolla summalla tule toimeen.

Kyllä meidän suomalaisten pitäisi tajuta, että eläke on tarkoitettu eläkeläisen loppuelämän turvaamiseen - ja vain siihen. Se ei siis ole tarkoitettu perillisille eikä muiden ihmisten elättämiseen.

Kyllä minua hieman kyrsii, että joudun maksamaan Mikael Liliuksen noin 50 000 € kuukausieläkettä ja Liliuksen perikuntaa joudun rahoittaman osaltani tästä entisestäänkin pienestä eläkkeestäni.

Suomen lisäksi Euroopassa on vain muutama maa, jossa ei ole eläkekattoa, eikä eläkepalkkakattoa. Eläkepalkkakatto on se kuukausipalkka, jonka ylimenevältä osalta ei eläkettä enää kerry.