Viinamäen miehiä ja vähän naisiakin

Oscar Wilde on tullut tunnetuksi monista varsin viisaista ajatuksistaan, tai ainakin ajatuksista, joita on pantu hänen suuhunsa. Enemmän tuntuu suomalaiselta lauseelta kuin Wilden ajatukselta tämä toteamus: ”Työnteko on juopottelevien luokkien kirous.” Juopottelu on kuitenkin siinä määrin suomalainen perinne, että epäilen vahvasti ajatelman lähteneen jostakin Sysmän seuduilta.

 

Tosiasia lienee, että suomalaiset ja venäläiset ovat kautta-aikojen olleet maailman juopoimpia kansakuntia, ja kerrotaan jopa, että Neuvostoliiton armeija juotettiin aikoinaan känniin, että saatiin heidät hyökkäämään vihollista vastaan. Kyllä viina epäilemättä rohkeaksi tekeekin, mutta ei juurikaan älykkääksi eikä taitavaksi. Nykyisin jo edesmennyt entinen työkaverini totesikin: ”Vaik’ taitoakin ois, niin viina huuhtelee sen pois.”  Oikeastaan tuota ei voi sen sattuvammin sanoa. Tuo taidon ja työhalun häviäminen lienee kuitenkin niitä lievimpiä haittoja, joita tuliliemen käyttö ihmisessä aiheuttaa.

Jos oikeasti saataisiin aikaan kieltolaki, joka todella pitäisi, ei hallituksemme tarvitsisi suunnitella mitään leikkauslistoja. Alkoholivammojen hoitokustannukset maksavat miljardeja vuodessa. Toiset miljardit löytyvät niistä poissaolopäivistä, joita tavalla tai toisella syntyvät työmaalle. Alkoholi on myös ylivoimaisesti suurin kuolemantapausten aiheuttaja, vaikka monet näistä pohjimmiltaan alkoholin aiheuttamista ongelmista kirjataankin jollakin muulla nimellä. Viinaperäiset tapaukset on voitu tilastoida onnettomuuksiksi, sairauskohtauksiksi tai peräti tapoiksi ja itsemurhiksi. Maksakirroosi taitaa olla ainut rehellisesti alkoholisairaudeksi luokiteltu sairaus, vaikka todellisuudessa useimmiten sydän- ja verisuonitautien samoin kun diabetiksen takana on alkoholi.

Alkoholi on ehdottomasti Suomen kansan suurin ongelma, mutta arvostelepas vain suomalaisia juoppoja esimerkiksi facebookissa, niin saat semmoisen lauman hyökkääjiä kimppuusi, että varmasti tiedät sohaisseesi ampiaispesään.

Täytyy tässä nyt heti todeta, että en minäkään mikään ”uskovainen hihuli” ole, joka yrittää pilata ihmisten ilon. Sanoin jo tuolla edellisen blogini alkumetreillä, että jotakin ehkä tietäisin, sillä olenhan joskus maistanut minäkin. Olin kuitenkin sellainen kolmekymppinen, nykymittapuuni mukaan nuori mies, kun totesin, että ei viina ainakaan minua viisastuttanut, ja taitaa kohta olla 40 vuotta vierähtänyt noista ajoista ja samalla viimeisestä ryypystä. En ihan virheettömästi elänyt varmaan minäkään, mutta henkeni säilytin samoin kun myös työpaikkani.

En usko, että suomalainen alkoholikulttuuri koskaan saadaan kuriin, jos emme opi ulkolaisten tavoin häpeämään humalatilaa. Aina kun maailmaa olen kiertänyt, niin melkein kaikki kohtaamani känniset ovat suomalaisia ja joissakin harvoissa tapauksissa ruotsalaisia. Yleensä maan kanta-asukkaat kertovat, että on hävettävää olla juovuksissa. No niinhän se oikeastaan onkin, mutta kun meillä ministeritkin sammuvat urheilukilpailujen banketissa, niin kaukana ollaan yleiseurooppalaisesta ajattelusta. On suomalaisen mittapuun mukaan tosi hieno juttu, kun maailmanmestaruuden voittanut joukkue palaa kotimaahan ja joukkueen johtaja putoaa lentokoneen portailta.

Vuosikausia olen inhonnut sitä tapaa, jolla selväpäiset ja nykyisin jo raittiitkin ihmiset kertovat ihannoiden, kuinka he olivat siellä ja siellä juovuksissa. Ehkä tähän loppuun sopii hyvin erään kohtuullisena alkoholin käyttäjänä tunnetun ysäväni kommentti: ”Ei siinä kovin kaksista miestä tarvita, että viinasta humalaan tulee.”

Kyllä minun mittarillani suomalaisten ongelma numero yksi on alkoholi, ja jonkin matkan päässä sen takana edellisessä blogissani mainittu maastamuutto. Jos maahanmuutto halutaan ongelmana nähdä, niin se on lähinnä sitä, että eihän tänne juurikaan kukaan halua. Turun yliopiston suorittaman tutkimuksen mukaan edes suomalaiset eivät halua palata takaisin. Juuri se on sitä aivovientiä, johon meillä ei oikeasti olisi varaa.