Sokeaa ahdasmielisyyttä

Kyllä minä olen ortodoksi ja aion sellaisena myös pysyä, mutta en missään tapauksessa aio väittää, että kaikki maailman sadat muut uskontokunnat olisivat väärässä. Heillä on oma käsityksensä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, enkä minä suinkaan ole se, jonka tehtävänä on oikoa noita käsityksiä. En ole koskaan havainnut yhdenkään ortodoksin koettavan syöttää omaa uskoaan toisille ihmisille, ja juuri se on saanut minut pysymään ortodoksina.

Useassa yhteydessä olen joutunut sanomaan, että Herra ei ole antanut tehtäväkseni päättää, ketkä pääsevät osalliseksi taivasten valtakunnasta. Jos kuulun noihin valittuihin, olen siitä hyvin onnellinen ja kiitollinen. Olenpa itse valittujen joukossa tai en, suren kyllä vilpittömästi niiden ihmisten puolesta, jotka jostakin syystä on heitetty ulos valittujen joukosta. Epäilen kyllä, että kyse ei ole niinkään siitä uskontokunnasta, johon he ovat kuuluneet, vai ovatko kuuluneet mihinkään, vaan kyse on heidän henkilökohtaisesta elämäntavastaan.

Jos joku uskoo, että Jeesuksen ristikuolema on sovittanut kaikki hänen tekemänsä synnit, niin uskokoon ihan vapaasti. Ehkä minä olen tehnyt tässä maailmassa niin paljon pahaa, että minun on pakko myös pyrkiä ihan henkilökohtaiseen sovitukseen. En toki siinä likikään aina ole onnistunut, mutta oman osani olen koettanut tehdä.

 

 

Jotkut ovat kertoneet minulle, että he eivät päästä sisälle esimerkiksi Jehovan todistajia. Kyllä meillä käy säännöllisesti pari fiksua rouvaa, joiden en koskaan ole huomannut yrittävän käännyttää minua. Kun he ensimmäisen kerran tulivat meille, kerroin heille omasta uskostani ja siitä, että ovat tervetulleita, mikäli eivät yritä käännyttää minua, eivätkä oleta olevansa ainuita oikeassa olevia, koska sellainen yksinkertaisesti ärsyttää minua. Siitä on nyt kolmisen vuotta, ja nämä rouvat ovat vierailleet luonamme säännöllisesti. Ehkäpä olen niin tyhmä, että en ole huomannut heidän ”salakavalia” pyrkimyksiään, mutta ihan miellyttäviä hetkiä olemme viettäneet Raamatusta keskustellen, enkä luule muuttuneeni yhtään miksikään heidän käyntinsä jälkeen.

En nyt kuitenkaan aio kehua enempää omaa uskoani kuin Jehovan todistajiakaan. Ehkä siinä on kyseessä kaksi ääripäätä suomalaisesta uskonnon kentästä, johon väliin sitten mahtuvat suunnilleen kaikki kristillispohjaiset Raamattuun uskovat uskontokunnat täällä Suomessa.

Meillä on kaksi valtion kirkkoa. Minun edustamani ortodoksinen kirkko, joka aikoinaan levisi tähän maahan Novgorodin ja Kreikan kautta sekä evankelis-luterilainen kirkko, jonka lähtökohta on Saksassa ja josta tuli valtion kirkko vasta Ruotsin kuninkaan määräyksestä joskus niihin aikoihin, kun olimme osa Ruotsin valtakuntaa. Luterilainen kirkko olikin ainut sallittu kirkkokunta aina vuoteen 1921 saakka, jolloin voimaan astui laki uskontojen vapaudesta ja lappalaisetkin saivat luvan palvella omia seitojaan. Niin vahva oli suomalaisten uskollisuus Ruotsin kuninkaalle, että yhä edelleen luterilainen kirkko pitää valta-asemaansa täällä Suomessa, ja tosiasiassa monin verroin suurempi ortodoksinen kirkko saa olla pikkuveljen asemassa. Onneksi nämä molemmat ”valtion kirkot” harrastavat keskenään ekumeenista toimintaa ja hyväksyvät esimerkiksi toistensa sakramentit osaksi uskontoa.

Täällä Kalajoella meitä ortodokseja ei ole kovin paljon, emmekä toki yritä myöskään käännyttää ketään. Luulen kyllä, että Oulun ortodoksinen seurakunta ottaa vastaan siihen liittyviä ihmisiä, mutta tänne rakentamamme tsasouna on ihan yksityinen hanke, jonka tarkoitus alun alkaen oli vain ortodoksisuuden tuominen tutuksi paikkakunnalle, jossa joskus Pähkinäsaaren rauhan aikoihin oli hyvinkin vahva ortodoksinen kulttuuri, mutta joka aikojen saatossa joutui väistymään luterilaisuuden tieltä. Osittain rakennutin tuon tsasounan myös kiitokseksi Herralle siitä, että olen saanut palvella tätä yhteiskuntaa kunniallisesti eläkeikääni saakka ja saan viettää loppuelämäni tällä kauniilla uudella kotiseudullani.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on myös muistuttaa, että maailmassa on satoja uskontokuntia, eivätkä harvat suomalaiset ole varmaankaan ainoita, jotka ovat oikeassa. Luulen että oikeassa ovat lähes kaikki ne, jotka haluavat erottaa oikean väärästä ja palvelevat samaa Jumalaa. Ei todellakaan ole tullut mieleeni, että täällä Suomessa olisi joku apostoli, jonka tehtäväksi olisi määrätty taivaaseen pääsevän joukon valinta. Olisihan tietysti mukava, että tälläkin kielitaidolla pärjäisi, koska kaikki siellä puhuisivat suomea.