Rajalta rajalle

Taidan olla rajatapaus, sillä jotenkin rajat ovat kolkutelleet mukanani syntymästäni alkaen. Kenellekään ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että olen syntynyt Laatokan rannalla aivan silloisen Neuvostoliiton ja Suomen välisen rajan tuntumassa, josta sitten äitini kanssa pakenin viikko sen jälkeen, kun puna-armeijan suurhyökkäys oli alkanut. Sen verran olin pikkuinen, että ihan tarkasti en matkaa sitten muista, mutta kyllä sodan jylinä kuulemma kuului ja kiire oli.

Sisä-Suomeen sitten tultiin kaikessa kiireessä, ja kotipesä löytyi Keski-Suomesta, jossa sainkin viettää ensimmäiset elinvuoteni ja koulunkin käydä. Itse asiassa suurempia elämänmuutoksia alkoi tapahtua vasta sen jälkeen, kun olin käynyt sotaväen ja päätin lähteä opiskelemaan. Sähkövoimatekniikkahan minun erikoisalani silloin oli, ja oikeasti uskoin, että minusta tulisi voimalaitosmies. Ei sitten tullutkaan, vaikka jonkinasteisen erikoistyönkin tein aiheesta ollessani vesivoimalan päivystäjänä Kierikin voimalaitoksella Yli-Iissä. Sen jälkeen tein kyllä monenlaisia sähköalan suunnittelu- ja opetushommia, mutta ei minusta varsinaisesti voimalaitosmiestä tullut, vaikka suunnittelin toki yhden pienen voimalaitoksenkin. Oikeasti minua harmitti, että en onnistunut hankkimaan työpaikkaa edes Loviisan ydinvoimalaitokselta, johon sentään sain tutustua ihan itsensä Imatran Voiman toimitusjohtajan johdolla. En toki työttömänä ollut, mutta kun itseäni niin voimalaitosmiehenä pidin, niin kevyemmät sähköhommat eivät oikein tuntuneet miltään. Leipäni hankin kuitenkin opettamalla milloin mitäkin alaan liittyvää. Se hyvä puoli siinä oli, että paljon oppi samalla itsekin, niin että sitten ihan lopuksi innostuin vielä suorittamaan DI-tutkinnonkin, vaikka ala kyllä sitten vaihtui.

En ihan ensimmäistä kertaa ”pappia kyydissä ollut”, kun sitten eläkkeelle jäätyäni solmin avioliiton nykyisen vaimoni ja entisen kouluttajakollegani Pirjon kanssa. Tämä liitto vei minut jälleen Venäjän rajalle. En ihan asumaan sinne jäänyt, mutta kesämökin me sieltä melkein Venäjältä hankimme, josta syystä olemmekin sitten usein vierailleet kauniissa Karjalassa. Kovasti tarkoin on nyt Karjala koluttu, mutta jotenkin vaan veri vetää sinne yhä edelleen, vaikka sitä teitten kunnossapitovelkaa taitaa naapurilla olla enemmän kun meillä. Ei ainakaan autoa parantanut, kun siellä teitä kolluuteltiin, mutta aina sentään on päästy sinne, minne kulloinkin ollaan oltu menossa.

Tähän ”rajalta rajalle” kirjoitukseen sain idean lähinnä kai siitä, että kun vanhoja historiallisia tapahtumia olen selaillut, päädyin huomaamaan, että jälleen olen päätynyt rajalle. Nyt tosin hyvin vanhalle, sillä silloin kun Suomea ei ollut ja Ruotsi ja Venäjä vähän vuorotellen hallitsivat näitä alueita keskiajalla, 1323 solmittiin kuuluisa Pähkinäsaaren rauha, jonka seurauksena näiden valtioiden raja vedettiin jostakin näiltä seuduilta. Ihan kuin asian todistuksena Pirjo kävi kuvaamassa kolmekin rajapyykkiä, jotka löytyvät lähiseudun metsistä. Voi pyhä yksinkertaisuus. Näinkö minulle taas oli käynyt! Jos olin syntynyt Venäjän rajalla, niin on paljon mahdollista, että myös kuolen vanhalla rajalla. 

Sulevi Juhola näyttää, miten Kukkarokivestä on poistettu 

ruotsalaisten Pähkinäsaaren rauhan (1323) rajamerkinnät.

Sellaistahan se elämä on ollut. Näin mua vietihin rajalta rajalle. Onneksi olen nähnyt jo melkoisen pätkän maailmaa, joten ihan en luule, että edes tämä Kalajoki on maailman napa.

Pitäisiköhän tähän loppuun heittää kulunut vitsi? Olen saanut kulkea muillakin rajoilla kun kenkärajoilla ja nähnyt muutakin maata kun kukkamultaa.

Ehkäpä tämän saavat lukea myös Pitkärannan Paronin ystävät, sillä jotenkin tämä Karjalaa hipaisee. Karjalainen olen ja karjalaisena pysyn. En siis mikään karjapohjalainen enkä savokarjalainen. Puhdasrotuinen karjalainen, niin puhdas kuin nyt suomalainen yleensä voi puhdas olla, ja olen siitä ylpeä.

Jaa… no joo… onhan se mahdollista, että vähän on ryssää livahtanut sekaan. Väliäkös sillä, sillä kyllä meillä kaikilla monikulttuurisilla jostain on sitä vierasta verta tipahtanut. Ei täällä mitään puhdasta kalajokista rotua ole.