Poliittista keskustelua

Olen hyvin mielelläni osallistunut poliittiseen keskusteluun ja muuhunkin mielipiteen vaihtoon, vaikka koskaan en ole kuvitellut, että minun mielipiteeni on se ainut oikea. Joskus, jopa aika usein, se on oikea, mutta vain harvoin ainut. ”Joo, joo”-miesten kesken ei keskustelua edes synny. Pelkkä nyökyttely riittää. Valitettavan usein tulee kuitenkin pengottua vain epäkohtia, mutta niinhän se 

Herramme aikoinaan sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parannusta, vaan sairaat.”

Kun poistin vanhoja sähköpostejani, huomasin niiden joukossa myös paikallislehden päätoimittajalle lähettämäni kirjeen, jossa peräänkuulutin juuri rakentavaa ja kunnallishallintoa tukevaa keskustelua. No, sellaista ei juurikaan ole syntynyt, joka ei tietenkään ole tämän lehden vika, vaan ihan kokonaan meidän lukijoiden aloitteisuuden puutetta. Harvoinhan me mielipiteitä esitämme ja jos esitämme, ne ovat pääasiassa neuvoja tai moitteita.

Kun jäin pois aikoinani politiikasta, mutta vaimoni jatkoi mukanaoloa, tuntui joku paikallinen käsittäneen asian niin, että vaimoni on kuin kaukosäädin, jota minä ohjailen. En tiedä millaisiin vaimoihin itse kukin on tottunut, mutta kyllä se paha harhaluulo on, jos joku kuvittelee, että meidän perheen kaikki viisaus asuu minun päässäni. Onhan meillä vaimon lisäksi myös viisi kissaa.

No joo. Leikki sijansa saakoon, vaikka hyvin viisaita nuo kissatkin näyttävät olevan. Pirjo nyt on kuitenkin ollut jäsenenä Ulkosuomalaisparlamentissa jo paljon ennen minuun tutustumistaan, joten ainakin tuo poliittinen kokemus on aika paljon suurempaa kuin yhdelläkään Kalajoen ”persulla”. Ihan selvyyden vuoksi kerron, että Ulkosuomalaisparlamentti on huomattavasti suurempi ja vaikutusvaltaisempi elin kun esimerkiksi Kalajoen kaupunginvaltuusto. Täytyy myöntää, vaikka paljon olemmekin tuosta instanssista puhuneet, en minäkään siitä kaikkea tiedä. Sen tiedän, että esimerkiksi kaksoiskansalaisuus on tuon parlamentin aikaansaannos ja että se edustaa yli miljoonaa suomalaista. Siitäkin olen aika vakuuttunut, että suomalaisten etua se on maailmalla palvellut paljon enemmän kuin Immosen ja Halla-ahon mielipiteet yhteensä.

Ulkosuomalaisparlamentin puhemies Pertti Paasio ja sihteeristön edustajat Paula Selenius ja Mikko Harjulehto ensimmäisessä varsinaisessa istunnossa 1998.

 

No se siitä, kenenkään ei siis tarvitse pelätä, että Kalajoen perussuomalaisten toiminta olisi jotenkin ohjaukseni alla. Lek Pernu on puheenjohtaja ja Pirjo Keronen sihteeri, ja uskon ihan oikeasti, että asiat tulevat paremmin hoidettua kuin aikaisemman johdon aikoina. Lek Pernu oli aikoinaan puolueen ääniharava, ja Pirjo on minun vaimoni. Muita paikallisjärjestön hallituksen jäseniä en edes tunne, enkä tiedä millaisia päätöksiä missäkin kokouksessa on tehty.

Kalajoen Alueen Perussuomalaiset ry:n kokous 15.2.2015. Pöydän päädyssä vasemmalta oikealle kansanedustajaehdokkaat: Janne Halunen, Henna Kupsala ja Lasse Mikkola.

Mitä Kalajoen kaupungin poliittisiin päätöksiin tulee, en niihin paljon osaa puuttua, mutta ilmeisesti ne ovat olleet ainakin oikean suuntaisia. Totta on, että kaupungin taloudellinen tilanne on parempi kuin keskimäärin muualla Suomessa, joten kai sekä virkamiehille että luottamusmiesjohdolle voidaan synninpäästö antaa. Onhan nyt toki asioita, jotka minä olisin tehnyt toisin, mutta ainahan meitä toisinajattelijoita on. Seuraavissa vaaleissa sitten taas tarkastellaan tätä mennyttä kautta ja valitaan uusia päättäjiä. Jo nyt voin joltisellakin varmuudella kertoa, että minä en silloin ole edes ehdokkaiden joukossa. Ihan lupauksena tätä ei voi pitää, mutta sanottakoon vaikka valistuneeksi arvaukseksi.

Sehän se politiikan paradoksi aina on ollut, että valikoiduksi tulevat pääasiallisesti ne, joilla on eniten pyrkyä ja jotka ajattelevat omaa etuaan yli yhteisen edun.

Sen verran tähän loppuun nyt vielä Immosestakin sanon, että vaikka hän on saanut laajaa kansainvälistäkin huomiota, niin kyllä täytyy olla melko pahasti kielitaidoton, jos joku löytää tuosta kohua herättäneestä blogijutusta jotain Suomen etua palvelevaa.