Teurasjätettä

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista… ei siis minun asioiden. Tämä on se totuus, joka näyttää unohtuneen suurimmalta osalta ihmisiä. Olen tästä politiikan paradoksista puhunut useinkin… siis siitä, että vaikka kyseessä on nimenomaan yhteiset asiat, politiikkaan hakeutuvat etupäässä ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita vain omista asioistaan. 

Äänestäjien käyttäytyminen muistuttaa kovasti sitä samaa linjaa. Yritetään äänestää sitä ihmistä tai puoluetta, jonka uskotaan ajavan minun etuani. Tämä usko ei tosin pidä paikkaansa, mutta kun äänestämistä pidetään kansalaisvelvollisuutena, niin jotenkinhan se ehdokas on löydettävä. Tietysti voisimme panna tikkatauluun kaikkien ehdokkaiden kuvat ja heittää tikkaa silmät sidottuina. Kyllä silläkin systeemillä eduskunta tai muu elin löytyisi, ja tuskinpa se olisi edellistä huonompi. Mitenkäs se nyt huonompi voisi olla, sillä kaikki mokauksethan on tehty edellisen vaalikauden aikana. Ainakin näin kansalle kerrotaan.

  

Nykyinen vaalikausi menee aikanaan, ja nykyisistä elimistä tulee taas edellisen vaalikauden jätettä. Sellaista, mitenkäs minä nyt sanoisin… teurasjätettä. En minä usko, että tämä kansa täysin tyytyväinen olisi, vaikka kaikki asiat olisivat niin kuin paratiisissa. Kaikilla halukkailla olisi työtä, ja haluttomat saisivat levätä laakereillaan ilman, että siitä lankeaisi häpeää ja halveksuntaa. Toki työttömyysprosentti nousisi melko hyppäyksen, mutta niinhän nykyisinkin. Työttömyysprosenttiin kuuluvat sekä työhaluttomat että tosiasiassa myös monet työkyvyttömät. Kaikki saisivat korkeimman mahdollisen koulutuksen, vaikka eivät siitä mitään tajuaisi, ja kaikilla olisi niin mukavaa. Yhdessä vaan haukuttaisi vallanpitäjiä ja päätettäisiin, että seuraavissa vaaleissa me voitetaan, vaikka vielä ei edes tiedetä, ketä tuohon joukkoon ”ME” oikein kuuluu.

Vertasin tätä edellisen vaalikauden porukkaa lähinnä teurasjätteeseen sillä, että siitäkin löytyy joitakin paloja, joita voidaan jotenkin hyödyntää - vaikka valtionvarainministeriksi - kunhan suurin osa saadaan siivottua. No, niin ei aina käy, sillä nykyinen nuorison palvonta tuo mukanaan pikkupoikia ja pikkutyttöjä, jotka elävät useammankin vaalikauden, ja me puolueuskolliset äänestämme heitä vaaleista toiseen täysin riippumatta siitä, mitä he ovat saaneet aikaan.

Eniten minä ihmettelen meitä ”persujen” äänestäjiä. Ensin Timo Soini teki virheen, kun ei menty hallitukseen, vaan jäätiin räksyttämään oppositioon. Kun oppositiossa räksytettiin, saatiin sillä kyllä ääniä, mutta kuinkas kävikään Äänestäjät eivät yksinkertaisesti tajunneet, että hallituksessa tehdään hallituspolitiikkaa ja yhteisiä päätöksiä. Ei ole olemassa yhtään poliittista puoluetta, joka voisi viedä mukanaan oman puolueohjelmansa, josta sitten ilman muuta tehtäisiin myös hallitusohjelma. Tietysti on totta, että puolueet yrittävät ängetä mukaan omia tavoitteitaan, mutta kaikkien yhteinen tavoite on oltava yhteinen menestys.

”Yhteisen menestyksen tulisi olla ensisijalla”, sanotaan erään porukan ”säännöissäkin”. Eiköhän tuon pitäisi sopia myös poliitikkojen ohjenuoraksi!

Kyllä minä Timo Soinia hieman säälin. Aika outoa, kun omatkin syyttelevät takinkäännöstä silloinkin, kun puolue noudattaa hallituspolitiikkaa. Se nyt vaan on sellainen totuus, että hallituksessa kaikki tukevat hallituksen päätöksiä silloinkin, kun ne eivät mene aivan oman mielen mukaan.

Olen edelleen vakuuttunut siitä, että Timo Soini vastustaa Kreikan tukipaketteja, mutta kun sattuu niin, että hän on ministeri, niin hän toimii hallituksen linjan mukaisesti. Ei se ole takinkääntöä, jos noudatetaan politiikan pelisääntöjä!

Minä en ole puolueen jäsen, mitäpä se minulle kuuluu. Valitkaa puheenjohtajaksenne vaikka Olli Immonen. Oppiipa hänkin jotain, jos on kyky oppia ja puoluekin saa ponnistaa taas pohjalta. Jos ette usko, niin kokeilkaa. Hallitukseen tuskin on asiaa 3- 7% kannatuksella, joten se sitten siitä.