Pienet suurmiehet

Ihan fyysisiä mittoja en nyt tarkoita, vaan oikeastaan elämän raadollisuutta. Varsinkin erilaisten taiteiden piirissä on hyvin yleistä, että ihmiset saavat arvostusta vasta kuolemansa jälkeen. Sama pätee kaikkeen inhimilliseen elämään, sillä useimmiten vasta historia osoittaa, kuka jollakin eletyllä kaudella on ollut oikeassa. Aikansa suurmiehiä ei aina muisteta, ellei tapahdu jotain, joka nimenomaan pulpauttaa heidän nimensä pinnalle tai sitten he ovat hyviä kaskujen aiheita. Yleistä on, että paikallinen tai jopa kansallinen sankari on suurelle yleisölle täysin tuntematon kotopiirinsä ulkopuolella.

Monet meistä muistavat SKDL:n kansanedustaja Hertta Kuusisen. Kommunisti Otto-Ville Kuusisen tyttären, joka eduskunnassa toisteli isänsä latteuksia ja nousi niiden avulla joltiseenkin kuuluisuuteen, mutta jo kysyit mitä Hertta Kuusinen oli tehnyt, ei siihen oikeastaan kukaan pystynyt vastaamaan. Hertta Kuusisen suurin ansio oli, että hän oli isänsä tytär. Isäkin oli vain neuvostojohtajien marionetti, kun elettiin aikaa, jolloin vielä kuviteltiin, että Suomesta tulisi osa suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa.

Vitsien kohteeksi joutuminen - tai pääseminen - saattoi monelle poliitikolle merkitä joko tuhoa tai nousua. Tämä riippui paitsi siitä, miten henkilö itse niihin suhtautui ja mitä hän todellisuudessa oli saanut aikaan.

Otto-Ville Kuusisesta en kovin monia vitsejä ole kuullut, mutta eräs kertoo hänen puvunhankintamatkastaan. Siihen aikaan oli tapana, että ainakin miesten puvut teetettiin räätälillä. Myös kankaita oli vaikea saada, mutta suhteittensa avulla Otto-Ville oli onnistunut hankkimaan pien erän ”mustasta pörssistä.” Rikollistahan se oli, mutta menneinä aikoina noudatettiin samaa käytäntöä kuin osittain nykyisinkin. Rikollisella ja rikollisella on eroa.

Kuusinen vei pukukankaan helsinkiläiselle vaatturille, mutta pyöriteltyään kangasta tämä lopulta totesi, ei tästä tule pukua. Kangasta on yksinkertaisesti liian vähän. Kiukuissaan Kuusinen sieppasi kankaan ja matkusti saman tien Moskovaan, jossa hänelle tehtiin puku tästä kankaasta. Todistaakseen kommunistisen järjestelmän paremmuuden kuusinen palasi Helsinkiin, puki tuon puvun päälleen ja meni saman vaatturin luokse. ”Katsokaa nyt mestari, kommunistisessa järjestelmässä onnistuu sekin mikä täällä ei.”  Vaatturi katseli hetken pukua, mutta ei kehdannut ruveta sitä moittimaan asiakkaalle, totesi vain ykskantaan: ”Niin, herra Kuusinen, täällä te olette hyvin suuri mies, mutta Moskovassa tosi pieni.”

 Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Pitkäaikainen ministerimme Ahti Karjalainen joutui usein kielitaitonsa takia pilailun kohteeksi, vaikka ei Ahdin kielitaidossa niin kovin suuri puutteita ollut. Ääntäminen oli kankeaa niin kuin meillä useimmilla suomalaisilla, mutta hyvinhän Ahti ulkomaiden päämiestenkin kanssa toimeen tuli.

Tosi oli, että joskus 70-luvulla Ruotsin nuori kuningas oli Ahdin kanssa fasaanijahdissa Hämeenlinnan lähellä Harvialassa. Kun televisiossa selostettiin tätä tapaamista, näytettiin kuvaa jossa fasaanirivin päässä oli yksi harakka. Hetihän siitä alettiin vitsailla, että miten se oli sinne joutunut. Selitykseksi tarjottiin muun muassa Ahdin kielitaidon aiheuttamaan erehdystä.

Ahti ja kuningas seisoivat vierekkäin, kun harakka pyrähti paikalle. ”Vilken lintu”, kysäisi Ahti kuninkaalta, joka ei heti ymmärtänyt suomalaisittain lausuttua sekakielistä kysymystä ja tedusteli: ”Va saa Ni…?” Silloin Ahti ampui ja harakka joutui muun saaliin joukkoon. Fasaanihan se, koska kuningas oli niin sanonut.

 

Poliitikoista voitaisiin jo nyt kirjoittaa kokonainen vitsikirja ja on kai kirjoitettukin. Ahti Karjalaisen lisäksi hyviä vitsin aiheita ovat presidentti Kekkonen, ulkoministeri Paavo Väyrynen sekä Eino Poutiainen, Veikko Vennamo ja Timo Soini.

Timo Soini elää vahvasti vielä tätä päivää, niin että vitsit luultavasti ajoittuvat hieman myöhempään aikaan, kunnes kansakunnan muisti hieman hämärtyy ja värittyy. Kaikille noille luettelemilleni henkilöille on kuitenkin yhteistä se, että he ovat tai ovat olleet merkittäviä poliitikkoja.

Jos poliitikosta ei edes jälkikäteen tehdä vitsejä, hän on itse ollut vitsi jo politiikassa ollessaan.