Mollaavat blogit

Herra minua varjelkoon sortumasta moiseen. Poliittisilla blogeilla on taipumusta esittää joitakin asioita hyvin provosoivasti, eikä kaikki ole aina hyvien tapojen mukaistakaan. Voi olla että urani alkuaikoina minäkin sorruin sellaiseen jopa tätä blogia kirjoittaessani, mutta luulen että ”Siperia on opettanut” minuakin. Tosin koskaan en ole kirjoittanut tahallani yhtään valheen sanaa ja aikaa myöden myös oppinut ottamaan asioista selvää. Tosi pahalta tuntuukin lukea otaksumia, arvailuja ja suoranaisia valheita joissakin jutuissa. Ammattipoliitikot ovat jotenkin jätetty tuon ”ihmisrauhan” ulkopuolelle, sillä he ovat asettuneet asemaan, jossa on pakko sietää erilaista arvostelua tavallista enemmän. Suoranaisia valheita ei heistäkään saa esittää, vaikka ehkä joku kunnianloukkauksen syytekynnys on tavallista korkeammalla, jos loukkaus kohdistuu heihin. Esittäessäni omia mielipiteitäni mainitsen yleensä, että kyseessä on mielipide, enkä silloin kopioi kenenkään toisen kirjoituksia ominani.

Ei, ei, ei… Voi pyhä yksinkertaisuus! Toki minäkin kritisoin poliittisia päättäjiä joskus ihan nimeltäkin, mutta silloin he ovat joko julkisessa poliittisessa asemassa, julkisessa virassa tai muutoin tunnettuja poliitikkoja. He siis ovat tätä ihmisryhmää, jolta paksunahkaisuutta sopii olettaa, mutta kyllä hekin nauttivat totuussuojaa. En ole salannut sitä tosiasiaa, että tuen perussuomalaisten puolueohjelmaa, mutta en usko kaikkien perussuomalaisiksi julistautuneiden edes tietävän, mistä on kysymys. Esimerkiksi Jussi Halla-aho sanoo olevansa perussuomalainen, mutta perustanut koko kannatuksensa rasismille, jota puolue ei edes hyväksy. Edellisissä EU-vaaleissa Jussi ei edes päässyt ehdolle, mutta tällä kertaa puolue uskoi, että mies on niin suosittu, ettei häntä kannata jättää pois listoilta. Totta on, että 60 000 ihmistä äänesti Halla-ahoa, mutta saattoi olla että 160 000 jätti äänestämättä puoluetta, koska pelkäsi äänensä menevän hänen hyväkseen. Olinko yksi niistä, jääköön se vain minun tietooni. Sen voin kuitenkin kertoa, että koskaan en tule antamaan sellaista ääntä, jonka uskon koituvan rasismin hyväksi. Se olisi jo kristillisen vakaumuksenikin vastaista.

Oikein hyvää teki Jussille joutuminen euroryhmään, jonka puheenjohtajaksi valittiin ”mamutaustainen” muslimi. Jussin oppivuodet ovat jo alkaneet, kuten ennustin käyvänkin, kunhan ”nuorukainen” saa hieman kokemusta. Ensi töikseen hän joutui kättelemään ryhmänsä puheenjohtajaa ja sanomaan: ”Minä olen jo aikuistunut.” En ole ihan varma, tapahtuuko kasvu ihan niin nopeasti, mutta en myöskään koskaan ole ollut varma siitä, että Halla-aho on ollut vilpitön rasistisuudessaan. Onpahan vain laskenut, että se on yksi keino kannatuksen keräämiseen. Myös minä olen syvästi tietoinen, että osaan ihmisistä se puree yhä edelleen.

 

Monet sanovat, että maahanmuuttajat vievät työpaikat. Höpö höpö. Jos kielitaidoton huonosti koulutettu ”mamu” vie sinun paikkasi, niin et todella ole hääppöinen työntekijä.

Sellainen tämä maailma on. Älä koskaan sano olevasi jotakin, vaan ole sitä. Kyllä ihmiset sen huomaavat.