Epäilevät Tuomaat

Aina olen hieman skeptisesti suhtautunut ihmisiin, jotka ovat ehdottomasti jotain mieltä jostakin asiasta. Toki nuo mielipiteet olisivat hyvin tervetulleita silloin, kun ne olisivat positiivisia. Valitettavaa, mutta totta. Useimmiten ne eivät sitä ole, vaan varsin tuttu on lause ”ei tuosta mitään tule.” Aina ei tulekaan, mutta meidän mielipiteemme eivät asiaan juuri vaikuta. Lohduttavaa tässä asiassa onkin se, että suurimmat epäilijät ovat kaikkein merkityksettömiä ihmisiä, jotka eivät millään tavoin koskaan halunneet myötävaikuttaa asiaan. Tuskinpa olisivat edes pystyneet, mutta luultavasti nuo lauseet kuitenkin kuvaavat heidän pohjimmaisia toiveitaan. Onhan se kauheaa, jos joku onnistuu asiassa, jossa minä luultavasti epäonnistuisin. Tätä hanketta pitää ainakin epäillä ja sitten vähätellä, kun havaitsemme olevamme väärässä sen onnistumisen suhteen.

Kyllä minä uskoin Brasilian voittavan jalkapalloilun maailmanmestaruuden, mutta minun uskoni ei lainkaan vähennä saksalaisten ansioita. Ei siis todellakaan ollut mitään merkitystä minun mielipiteelläni silloin, kun Saksan maajoukkue itse uskoi unelmaansa.

Kun ystäväni Shailen Ramdoo kertoi minulle, että hän nostaa kalajokisen lentopalloilun Suomen kärkeen, en lainkaan epäillyt kaverin sanoja. Toivoin vain, että hän jaksaisi kantaa sen epäluulojen taakan, joka häneen tullaan kohdistamaan. Pahimpia kivittäjiä ovat varmasti ne, jotka ovat sitä jo aikaisemmin yrittäneet, mutta joiden usko ja tarmo ei ole riittänyt. Oikeastaan Shailen on onnistunut jo nyt siinä, ja meidän muiden tehtäväksi jää ainoastaan auttaa häntä. Auttaa häntä hänen ehdoillaan, ei niin, että koetamme ohjata häntä suuntaan, jota itse pidämme oikeana. Emmehän me ole koskaan siinä onnistuneet.

Omasta elämästäni voisin kertoa moniakin tarinoita, mutta olkoonpa nyt, sillä en halua vaikuttaa liian itseriittoiselta. Ne ovat kuitenkin opettaneet minulle Lasse Virenmäisen asenteen. Kun Lasse katui Münchenin olympialaisien 10 000 metrin juoksussa, ei hän olisi voittanut kultamitalia, jos hän olisi jäänyt maahan makaamaan ja sadatellut kaatumistaan. Ei, Lasse oli päättänyt voittaa kultamitalin, joten hänen oli noustava ylös ja jatkettava matkaa. Lopputuloksena oli sitten tuo mitali ja sivutuotteena myös maailman ennätys.

Ehkä ihan viimeisimmäksi olen törmännyt näihin epäileviin Tuomaksiin, kun sain korkeimmalta voimaltani käskyn rakentaa Kalajoelle tsasounan. Epäilijöitä riitti, mutta myös tukijoita silloinkin, kuin kaikki tuntui olevan hanketta vastaan. Koskaan ei mielessäni käynyt, että hanke jäisi kesken. Parhaita tukijoitani olivat Juha Takalo, joka tukkeja veistäessään totesi: ”Teen minä tämän vaikka yksin, se kestää vain vähän kauemmin”, ja luterilaisen seurakunnan kappalainen Suvi Lehtimäki, joka totesi: ”Jos joku on Herran tahto, ei mikään voi projektia kaataa.”

Näinhän se meni. Nyt tsasouna seisoo särkillä piispan siunaamana ja palvelee niin epäileviä Tuomaita kuin hankeen tukijoitakin, toivottaen tervetulleeksi niin kalajokiset kuin turistitkin. Joka ilta klo 19.00 elokuun loppuun asti pidetään ekumeeninen iltahartaus, jossa rukoillaan meidän kaikkien puolesta.