Kansalaisten velkataakka

Vanhoina hyvinä aikoina elettiin vanhoja hyviä aikoja. Kansa maksoi veronsa ja tuli toimeen omillaan. Myös valtio tuli toimeen veroilla, joita kansa siis maksoi. Näinhän se pitäisi jokaisessa hyvinvointivaltiossa ollakin. Ja nyt sitten todellinen jytky Suomen kansalle. Kataisesta tuli valtionvarainministeri vuonna 2007, ja ministerikvartetti Vanhanen, Katainen, Cronberg ja Vallin päätti, että koska Suomella ei ollut velkaa nimeksikään ja koska oli tehty budjetti joka oli täysin epärealistinen ja muutoinkin päin p:tä, niin valtio voisi hyvin ottaa lisää velkaa. Velaksi eläminen aloitettiin siis kaudella, jolla nimenomaan valtionvarain ministeri oli nimeltään Jyrki Katainen. Toki samoihin aikoihin alkoi myös kansainvälinen lama tai laskusuhdanne, jonka syyksi pantiin amerikkalaisen pankin kaatuminen.

Kokonaan eri asia on, oliko se syy vai seuraus. Luultavaa on, että tuo yhden pankin kaatuminen ei ainakaan Suomeen olisi suuria vaikuttanut, ellemme juuri silloin olisi tehneet tuota kohtalokasta päätöstä velan oton lisäämisestä. Suomen valtion velka nousi nyt ensimmäisen kerran yli 30% bruttokansantulosta. Velan otto oli porvarihallituksen mielestä välttämätöntä, koska leikkauslinjan pelättiin tuovan seuraavissa vaaleissa voiton vasemmistolle. Toisin kävi. Kun velka kasvoi yhä edelleen, protestoi kansa antamalla äänensä perussuomalaisille ja tietenkin sitten pettyi, kun ”persut” jäivät pois hallituksesta. Kun Katainen haali hallitukseen kaikki, ketkä taipuivat hänen tahtoonsa, päätti perussuomalaisten hallitusneuvottelijana ollut puheenjohtaja Timo Soini, ettei puolue voi osallistua hallitukseen, jonka ohjelman sanelee jo kertaalleen epäonnistunut ”nappula”. Ihan noin Soini ei asiaa esittänyt, mutta eiköhän tuo liene asian koko sisältö ollut.

Varmasti on totta, että toista ”isoa jytkyä”ei ihan heti tule, koska ei ”persujen” yritykset salonkikelpoiseksi ihan hyvin ole onnistuneet, ja jotkut rasistiksi leimatut ihmiset ovat pilanneet puolueen mainetta. Samaista maineen pilaamista ovat jatkaneet puolueen sisäiset riidat ja erilaiset erottamisetkin. Aina ei asioita ole loppuun harkittu, ja runsaat puoluetuet ovat houkutelleet palkkaamaan ihmisiä, joista on puolueelle enemmän haittaa kun hyötyä. Valitettavasti se on osa politiikkaa, ja sellaista luultavasti tapahtuu kaikissa puolueissa. Täällä Kalajoella ei perussuomalaisuus ole koskaan ollut kovin korkeassa kurssissa, ja toivoa vain sopii, että kun Kalajoen Perussuomalaiset ry menee kunnallisvaaleihin omana ryhmittymänään, on ainakin toisten puolueiden suhtautuminen hieman aiempaa positiivisempaa.

Ainakaan minulla ei ole mitään myöskään toisissa puolueissa vaikuttavia ihmisiä vastaan. Heillä on oma poliittinen vakaumuksensa ja minulla taas omani, mutta ihmisinä tuskin olemme toinen toistamme parempia. Ei perussuomalaisuus ole pelkkää riitelyä, enkä minä aio riidellä kenenkään kanssa, vaikka politiikkaan vielä osallistuisinkin. Toki en pidä sitä enää todennäköisenä. Vaikka ”persujen” ohjelma on erinomainen, on kyseenalaista, voinko esimerkiksi valtiollisissa vaaleissa äänestää tätä puoluetta, joka jäsenkin olen ollut vuosikymmenet. On olemassa vaara, että ääneni menee jonkun tunnetun rasistin hyväksi. Miksi meillä onkin näin nyrjähtänyt systeemi, että se saattaa estää äänestämisen kokonaan!

Toki asia niin on, että suurin osa ihmisistä ei edes tiedä, millainen puolueohjelma heidän valitsemallaan puolueella on. Ollaan vain sitä mieltä, että kun isä ja isän isäkin ovat olleet demareita, niin myös minä olen demari. Tai sitten aivan päinvastoin. Haluan tässä vain sanoa, että äänestyspäätöstä tuskin tehdään millään järkevällä perusteella. Ei todellakaan hiihtäminen tai juokseminen tee ihmisestä pätevää asioiden hoitajaa. Tuskinpa missikilpailutkaan. Varmaa on, että puolue, joka valitsee yhdenkin edustajan tällä perusteella, menettää ainakin minun ääneni. On nimittäin hyvin todennäköistä, että muutkin ehdokkaat on valittu yhtä typerin perustein. Kokonaan äänestämättä jätän, jos jokaisen puolueen listoilta löytyy näitä ”julkkuja”.