Koulutuspolitiikka

Suomi on aina ylpeillyt hyvällä koulujärjestelmällään, ja onhan se ihan kohtuullinen ollutkin. Oikeita sanoja ovat kohtuullinen ja ollut. Itse olen kahlannut koko järjestelmän alusta loppuun ja ollut mukana myös tässä muutoksessa, joka on tapahtunut tuon lähes neljän vuosikymmenen aikana, jonka olen tätä polkua kulkenut. Välillä opettaen ja välillä opiskellen. En suinkaan ole ollut tyytyväinen kaikkeen mikä on muuttunut. Kyllä se tosiasia on, että muutos ei aina tarkoita kehitystä.

Suomalaisen koulujärjestelmän muutos alkoi jo 60-luvulla, kun kansakoululaitosta alettiin lakkauttaa. En ole historioitsija, joten en ihan tarkkoja vuosia tähän edes yritä löytää, mutta jo 70-luvun alussa oli koko kansakoululaitos tuhottu ja tilalle synnytetty peruskoulu, joka osoittautui selkeäksi heikennykseksi. Tätä perusteltiin tasa-arvolla, ja että kaikkien ihmisten piti saada mahdollisuus suorittaa lukion oppimäärä. Käytännössä se oli mahdollista vain laskemalla rima sille tasolle, että kaikki, tai ainakin lähes kaikki, pystyivät tuon riman ylittämään. Tästä seurauksena oli tietenkin se, että lahjakkaampi oppilasaines jäi vaille korkeamman perusopetuksen mahdollisuutta. Korkeatasoisempaan yliopisto-opetukseen se olisi ollut oikeasti se pohja, jolle tasokkaiden tiedemiesten opetus voitaisiin asettaa.

Meidän tulisi avoimesti myöntää se tosiasia, että oppimiskyvyltämme ja lahjoiltamme me synnymme eriarvoisina. Ei sitä voi lainsäädännöllä tai koulujärjestelmällä miksikään muuttaa. Se vain on niin.

Nyt suomalaisen koulujärjestelmän tuhoaminen jatkuu sitten lopettamalla kyläkouluja. Kyläkoulujen lopettamisen seurauksena on sitten kylien autioituminen, sillä selvää on, että ainakin lapsiperheet hakeutuvat taajamiin, joissa kouluihin on kohtuullinen matka. Mitkään koulukyydit eivät tässä auta vähääkään, sillä kyläkoulun merkitys on paljon muutakin kuin vain lasten säilytyspaikka.

Jo edellisessä blogissani kirjoitin siitä lahjasta, jonka annamme ulkomaalaisille opiskelijoille kouluttamalla heitä suomalaisen veronmaksajan kustannuksella, vaikka rahalle olisi runsaasti muutakin käyttöä. Ihan ehdottomasti en vaadi kyseisen koulutuksen lopettamista, mutta esimerkiksi samaan tapaan kuin asia on Tarton yliopistossa, meidän tulisi asettaa kunnollinen lukukausimaksu ulkomaalaisille. Mikäli meillä olisi tarjota jotain rahan vastineeksi, ulkomaalaiset kyllä maksaisivat sen. Tosiasiassa tänne Suomen korkeakouluihin ja yliopistoihin ei tulla sen takia, että täällä saataisiin tasokas koulutus, vaan siksi, että täällä jaetaan titteleitä aivan ilmaiseksi ja suhteellisen helpolla. Ainut vaikeus onkin siinä, että miten hankitaan harjoittelupaikka näille tuhansille opiskelijoille. Ammattitaito kun ei todellisuudessa tahdo riittää edes harjoitteluun.

Jos nyt hieman raflaavasti sanon, niin ei Suomessa ole tarvetta kyläkoulujen lopettamiseen, vaan ihan johonkin muuhun. Jos jotain todella halutaan lopettaa, niin lopetetaan englanninkielinen koulutus ja koulukyydit. Englanninkielisen koulutuksen lopettamisesta ei yhdellekään suomalaiselle olisi mitään haittaa, ainoastaan säästöjä valtiolle. Koulukyytien lopettaminen toisi säästöjen lisäksi myös terveempää nuorisoa.