Kansakunnan koko kuva

Tosiasiassa minun pitäisi olla kuollut, eikä käydä missään keilahallilla keilaamassa, sillä olen joutunut potkimaan läpi kaikkien niiden kauhukuvien, joita ihmisille nykyisin maalataan. Vielä suurempana ihmeenä pidän, että myös vanhemmat veljeni elävät ja voivat hyvin, vaikka he joutuivat ”kärsimään” kaikki sotavuodet. Kiitos kuitenkin ystävällisen Ruotsin kansan, joka otti huostaansa nuorimmat lapset sotaa käyvästä maastamme. Minä jouduin kyllä syntymään keskelle taistelujen melskettä, todellisilla sotatoimialueilla.

Ei tullut minusta sankarivainajaa 9 päivän ikäsenä, kun tavalla tai toisella potkimme tänne nykyiseen Suomeen, eikä kovasti edes muistoja syntynyt. Homekammo varmasti syntyi siitä, kun sen aikaiset ihmiset sanoivat homeen parantavan lauluääntä. Kyllä minun äänessä varmasti olisi parantamisen varaa ollutkin, mutta epäiliköhän joku tuota väitettä? Luulivat varmaan että se koventaa ääntä, joten kaikkia rakennuksia ruvettiin syynäämään sillä silmällä, ja niin syntyi vuosien kuluessa todella homekammoisia ihmisiä. Kaikkialla, missä 10 – 20 ihmistä kokoontuu, on varmuudella 1 – 2, jotka kärsivät ”huonosta” ilmasta ja valittavat, että paikat ovat homeessa. Voihan se joskus niin ollakin, mutta ei sen takia kannata vallankumousta ruveta tekemään. Useimmissa tapauksissa ilmanlaatu ja ”homeongelma” saadaan ratkaistua melko pienin toimenpitein.

Rohkenen väittää, että noin vain noin 20 %  ns. hometaloista täytyy todella purkaa ja loput 80 % voitaisiin kunnostaa kohtuullisin kustannuksin. Tarkoitan juuri niitä taloja, jotka ovat saaneet purkutuomion.

 

Leipuri en ole, enkä elinkeinoalan ammattilainen, mutta silti ihmettelen näitä nykyihmisten laktoosi-intoleransseja ja muita ilmavaivoja, joista kärsii ainakin kolmasosa ihmisistä. Kyllä se niin oli vanhoina aikoina, että pullaa syötiin ja maitoa juotiin. Ainoa ohje ilmavaivoihin oli, että ei ihmisten aikana. Niinpä olen nytkin oppinut, että vessaan menen piereksimään, enkä todellakaan tiedä, kärsikö jostakin ilmastointivaivasta.

Kolmas luulosairaudeksi luokittelemani vaiva on tuo pikkuhiljaa esiin noussut tuulimyllykammo. Parempaakaan nimitystä en keksi tälle sairauden muodolle, josta ei ole olemassa mitään todellista näyttöä. En käytä sanontaa, että tieteellistä näyttöä, sillä tieteellisesti voidaan todistaa melkein mitä tahansa, jos todistaa halutaan. Niinpä siteeraan entisen professorini sanoja: ”Voi olla, mutta sellaista ei ole koskaan todettu.” Harvinaisen viisasta puhetta yliopistomieheltä. Voi siis olla, että matalataajuinen meteli, jota kukaan ei kuule ja joka ei periaatteessa myöskään häiritse ketään, aiheuttaa kaikenlaisia vammoja sieluun. Sellaista ei tosin ole koskaan todettu, eikä sielun sijaintia ole pystytty määrittelemään.

Ai että miksikö nyt puolustelen tuulivoimaa, kun aikaisemmin olen sitä vastustanut? Ei rakkaat opetuslapset! Olen vastustanut ajatusta korvata järkevät energiavaihtoehdot järjettömän kalliilla ja epäluotettavalla tuulivoimalla. Tuulivoima, samoin kun aurinkoenergia ovat yhä edelleen harrastelijoiden puuhastelua, jota voidaan kyllä käyttää energiahuippujen tasaukseen, jos olosuhteet ovat suotuisat. Sen varaan ei kuitenkaan voida laskea yhtään mitään.

 

Kun nyt eläkkeellä olen enkä enää ammattiani harjoita, sotkeudun muutoin joskus näihin ammatillisiin asioihin. Olen kahdenkin alan pitkän linjan insinööri (DI) ja joutunut joskus työni puolesta sivuamaan näitä asioita, joten uskonpa hyvinkin, että jotain tiedänkin. Sitä vain en tiedä, mitä on tapahtunut, kun koko kansaan on tarttunut luulotautisuus, joka ohjaa sinänsä järkevienkin ihmisten toimintaa.