Kaikkien alojen ammattilaiset

Kyllä meillä ihmisillä on todella omituinen tapa suhtautua oppineisuuteen! Jotkut meistä ylistävät sitä ja jotkut taas suhtautuvat jopa hieman vähättelevästi. Vähättelevästi suhtautuvat ovat yleensä ihmisiä, jotka ovat itse syystä tai toisesta jääneet ovien ulkopuolelle, joskin sama syy saattaa olla myös ylenpalttisen ihailun takana. Ihmiset ovat kovasti erilaisia, ja heidän motiivinsakin ovat erialisia. Itse kuulun ehkä tuohon kolmanteen ryhmään, joka arvostaa kokemusta ja ammattitaitoa riippumatta tavasta, jolla se on hankittu.

Sokea en todellakaan ole, ja sen verran urheilumieskin, että tajuan, ettei pesäpalloa pelaamalla voi tulla hyväksi nyrkkeilijäksi. Tätä eivät suinkaan kaikki koulutusta ylistävät voi ymmärtää, sillä heidän mielestään maisteri on aina maisteri ja tohtori tohtori, täysin riippumatta siitä mitä he ovat opiskelleet. Totta tietysti onkin, että omalla alallaan he saattavat olla hyvinkin eteviä, mutta nuo tittelit eivät tee heistä kaikkien alojen osaajia, eivätkä he ilman muuta ole oikeassa koulutuksensa tähden. Tosiasiallisesti asia saattaa olla juuri päinvastoin. Kokemukseni on osoittanut, että mitä paremmin jonkun asian tiedät, sitä suppeammaksi muuttuu näkökenttäsi ympäristön suhteen.

Kaikkien alojen ammattilaiset ovat todella harvassa.

Toki opiskelu vaikuttaa mielipiteisiin aivan kuten mikä tahansa elinympäristö. Toisista tulee kommunisteja ja ateisteja, kun taas toisista saattaa kehittyä hyvinkin suvaitsevaisia ja kristittyjä ihmisiä. Varsinaisissa opinnoissaan molemmat saattavat menestyä erinomaisesti. Pääsääntöisesti on niin, että oppimenestys ja suoritetut opinnot eivät mitenkään korreloi mielipiteiden kanssa. Niinpä esimerkiksi jollakin tohtorilla saattaa joissakin asioissa olla ihan samat mielipiteet kuin jollakin oppimattomalla laitapuolen kulkijalla. Ja molemmat voivat olla väärässä tai oikeassa.

On todella surullista, jos me ihmiset olemme niin sokeita, että emme tätä voi nähdä.

On selvää, että laajasti maailmaa nähnyt ihminen tietää maailmasta enemmän kuin ne, joille kunnan rajan ylityskin on tapaus sinänsä. Kovin kiihkeästi ei mihinkään itselle tuntemattomaan kannata ottaa kantaa, sillä saattaa olla, että joutuu väittelemään todellisen ammattilaisen kanssa, kun luulee olevansa asioiden ylivoimainen osaaja.

Mitä enemmän tietää, sitä paremmin tietää, kuinka vähän tietää!

Kun aikoinani aloitin opiskeluni 60-luvulla, uskoin, että vuosi vuodelta tietomääräni lisääntyisi. Ehkäpä todellisuudessa niin kävikin, mutta suoritettuani lopulta loppututkinnon yliopistossa totesin, että tiedän todella vähän. Toki minäkin ikään kuin pisteenä i:n päälle yritin vielä sitä tohtorin tutkintoakin, mutta täytyy myöntää, että sitä ei minun pääni enää kestänyt. Tarkoitan siis alapäätäni, sillä todella huonona motiivina koin sen, että arkunkantajien on kevyempi kantaa tohtoria kuin insinööriä.

Eihän sitä tiedä, vaikka minusta olisi tullut rasisti, kun olisin saanut kaikki muut tittelit hankittua. Olen minä huomannut joillekin ihmisille niinkin käyneen, mutta eiköhän kyseessä ole kuitenkin pelko ja syvälle juurtunut alemmuuskompleksi. Voi toki olla niinkin, että joku poliitikko on keksinyt rasismista hyvän keinon äänten keräämiseen ja nauraa partaansa noille ”idiooteille”, jotka kaiken uskovat.