Minun Jumalani

En minä kovin paljon ole Jumalaa tänne blogeihin sotkenut, sillä mielestäni se vain ei tänne kuulu, vaikka uskonnosta olenkin joskus kirjoittanut. Uskonto on aivan eri asia, sillä me uskomme kukin tavallamme ja kuka mihinkin. Jotkut jopa Leniniin tai johonkin pohjoiskorealaiseen peräkamaripoikaan.

Maailma on täynnä erilaisia ihmisten perustamia uskon suuntauksia, jotka kaikki uskovat olevansa se tie ja totuus taivaaseen. Minä olen vakaumuksellinen ortodoksi siitäkin huolimatta, että jos laukoisin vilpittömiä mielipiteitäni, minua pidettäisiin vähintäänkin kerettiläisenä. Toki olen pienessä piirissä kertonutkin omia näkemyksiäni Jumalasta, mutta en toki ole niitä saarnannut maailmalla. Joskus joku on nimitellyt minua hartaaksi uskovaiseksi ja joku taas suorastaan jumalattomaksi belsebubiksi. Ehkä se ensin mainittu väite on lähempänä totuutta kuin tuo jälkimmäinen, vaikka senkin väitteen tarkoitus oli loukata minua. Sellaiseenhan me kaikki ihmiset joskus sorrumme, vaikka sitä ei meidän Herramme varmaan ole tarkoittanut.

Kuten olen joskus ääneenkin sanonut, en pidä Raamattua Jumalan sanana, sillä sen verran on historia minullekin kertonut, että Raamattuun valitut kohdat löydetyistä ihmisten kirjoittamista teksteistä hyväksyttiin Raamattuun kuuluviksi joskus 300-luvulla pidetyssä ensimmäisessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa, johon osallistuivat itse itsensä nimittäneet piispat eri puolilta maailmaa. Ehdottomasti olen sitä mieltä, ettei Jumalan sana tarvitse minkään ukkolauman hyväksymistä. Erilaiset Raamatun tulkinnat johtuvat sitten taas siitä, että Raamattu on käännöskirjallisuutta, jossa erikieliset tulkinnat johtavat kokonaan erilaisiin asioihin. Suomenkielinen Raamattukin on käännetty ainakin kuudesta, ellei peräti kahdeksasta perättäisestä käännöksestä. Jokainen, joka kääntämisestä jotain tietää, tietää myös sen, että sisältö ei koskaan pysy muuttumattomana edes ensimmäisen kerran käännettäessä. Tästä huolimatta minulla on useitakin erikielisiä Raamattuja, ja luenkin niitä, koska pidän sen välittämää sanomaa hyvänä.

Minun Jumalani on hyvä ja suvaitsevainen Jumala, joka ymmärtää myös joitakin inhimmillisiä heikkouksia, siitäkin huolimatta, että ei ehkä hyväksy niitä. Hän on valmis antamaan anteeksi pienet syntimme, jos vilpittömästi niitä kadumme ja teemme jotain myös hyvittääksemme tekemämme vääryydet. Minun Jumalani ei ole egoisti, joka tarvitsee jokapäiväisen kehumisen ja olalle taputtelun, niin kuin useimmissa uskontokunnissa luullaan. Minun Jumalani on kuin hyvä työnjohtaja. Hänelle riittää, että elän säädyllisesti ja kuokin kunnialla oman peltoni. 

 

Minä olen ortodoksi, koska haluan kuulua johonkin yhteisöön. Se ei tee minusta synnitöntä, mutta se auttaa pyrkimyksissä tähän päämäärään. Sama tarkoitus on myös tsasounalla, jonka rakennutimme Kalajoelle. Emme suinkaan itsellemme, vaan niille tuhansille ihmisille, jotka Kalajoella vuosittain vierailevat. Jokailtainen iltahartaus on vain kaunis tapa kiittää menneestä päivästä. Aina eivät omat voimat siihen riitä, mutta uskon suuresti, että kun aikaa kuluu, niin myös tekijöitä löytyy.