Paatero varoittaa äärioikeistosta ja kehottaa tarkkailemaan heitä. Oikein. Ongelmana Suomessa on vain äärioikeiston löytyminen. Voihan se olla, että joitakin fanaatikkoja löytyy niin oikealta kuin vasemmaltakin, mutta ryhmittymää on vaikea Suomesta löytää. Se nyt vaan ei ole niin, että tietyt asiat ovat oikeistolaisia ja toiset taas vasemmistolaisia. Lähes kaikkien asioiden kannattajia löytyy kaikista poliittisista ryhmistä, aivan samoin kuin niiden vastustajiakin.
On todella vahingollista leimata jotkut hulinoitsijat oikeistolaisiksi vain sillä perusteella, että joku ryhmittymä ihailee natsi-Saksaa. Vastaavasti löytyy ryhmiä, jotka ihannoivat kommunismia. Niin että mikäpä siinä. Tarkkailun alle vaan Katainen ja Arhinmäki, edustavathan ne virallisesti näitä ääripuolueita. SDP on selvästi persujen oikealla puolella, joten persujakaan ei voida pitää oikeistolaisina, koska he ovat SDP:n vasemmalla puolella.
Ikävä juttu, mutta edelleenkään en pidä vihreitä, kristillisiä ja ruotsalaisia edes poliittisina puolueina. Ovat yhden asian liikkeitä, mutta asia on joskus vähän hukassa.
Näitä pieniä sirpalepuolueita pidän myös yhden asian liikkeinä. Kunniaksi niille kuitenkin on, että se asia on usein selkeämmin esillä kuin noilla eduskuntaan selvinneillä ryhmittymillä.
Kun minusta tulee Kallan kuvernööri, julistan Kallaan kaksipuoluejärjestelmän… minä ja vaimo. Meillä päätetään asioista ”mies ja ääni”-periaatteella. Päätökset ovat hyviä ja demokraattisia, kosia vaimoni ei onneksi ole mies, eikä toistaiseksi ole ilmoittautunut myöskään sukupuolineutraaliksi. Suomen hallitus on kuin yskänrupi. Tekee olon epämiellyttäväsi ja siitä on vaikea päästä eroon. Oikein teki pahaa kuunnella vaalien jälkeen, kun Katainen hehkutti, kuinka kokoomus on ensimmäistä kertaa noussut Suomen suurimmaksi puolueeksi.
Tyhmää ajatella niin.
Kaikki – paitsi perussuomalaiset – putosivat. Kokoomus putosi kuitenkin vähiten, koska äärimaitokokoomuslaisia on enemmän kuin esimerkiksi äidinmaitokepulaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti