lauantai 23. heinäkuuta 2011

Minustako presidentti?

Voi itku, voi itku. Tämän blogin tarkoitushan oli tarkkailla Kanta-Suomen politiikkaa hieman satiirisesti, mutta taisi lipsahtaa traktoritieteen ja kirkon rakennustekniikan puolelle.

Sen verran politiikka kuitenkin kiinnostaa, että kun Halosen kissa on haudattu valtiollisin mielenosoituksin, voin taas palata Kreikan kriisiin. No kriisissähän ne ovat muutkin valtiot ja kohta Suomikin, jos kansan tahdosta huolimatta Kataisen annetaan huseerata mielensä mukaan kansainvälisessä politiikassa. Tuskinpa täysin onnistuu tämä ihmisten hämääminen suullisin lupauksin. Jos tätä vauhtia jatkuu, niin Suomi siirtyy yksipuoluejärjestelmään, kun kaikki oivaltavat, että Soini on ollut koko ajan oikeassa.

No eihän se Soinikaan kaikessa ole oikeassa, mutta Kreikan asiassa kyllä. Tuskin minä häntä kuitenkaan presidentiksi äänestän, vaikka en parempaakaan ehdokasta tiedä.

Itsekään en ole päättänyt, suostunko ehdokkaaksi. Järjestän sitten lehdistötilaisuuden ja suostun. Vaimo on luvannut keittää tilaisuutta varten kolme kupillista kahvia ja ostaa sokeria.

Ihan tosissani olen sitä mieltä, että presidentille pitäisi asettaa tietyt pätevyysvaatimukset ja panna paikka sitten hakuun. Eduskunnan suoritettua esikarsinnan saisi kansa äänestää ehdokkaista. Ehkä sitten taas saisimme ensimmäisen kunnollisen presidentin sitten Kekkosen ajan.

Ai että Kekkonenko paras presidenttimme? No ei minun mielestäni, mutta kuitenkin oikeasti ainut nykysukupolven aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti