Iltapäivälehtien pääotsikoissa oli tässä päivänä muutamana Tarja Halosen kissan kuolema. Totta... kokemuksesta tiedän, että kissan kuolema tai vaikkapa vain katoaminen on järkyttävä kokemus meille kaikille eläinten ystäville.
Menneinä vuosina, kun koetin hyödyntää työpanoksellani tätä tasavaltaa, omistin minäkin Miska-nimisen kissan, joka yhtenä päivänä otti ja katosi. Kyllä suretti. Niin että hyvin minä ymmärrän tämän päämiehen murheen ja asian tärkeyden.
Mielessänikään ei ole käynyt, etteikö iltapäivälehdet kirjoittaisi vain tärkeistä asioista. Jos olisin kyseisen tapahtunan aikana ollut Kallan kuvernööri, olisivat varmasti kaikki Kallan iltapäivälehdet nostaneet tapauksen ykkösuutisekseen. Nyt kissani Mannerheim on joutunut erikoistarkkailuun juuri katoamisen vaaran vuoksi. Matkallani Venäjän rajalta Kallan rajalle se saa istua traktorin konepellillä, että en hetkeksikään kadottaisi sitä silmistäni. Pelättävissä nimittäin on, että Mannherheimin katoaminen nousisi hetkessä kaikkein tärkeimmäksi tapahtumaksi ja Kreikka jäisi ihan vaille huomiota.
Niin että hyvin ymmärrän hallitsijakollegani huolet. Mannerheimin rasitteena kun on vielä tuo nimi ja sarjakuvasankarin rooli. Ajatelkaapa vaan, jos Aku Ankka kuolisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti