Moneenkin kertaan olen väittänyt, ettei minua politiikka kiinnosta. No eihän se tietenkään aivan totta ole. Paljon olen siitä kirjoittanut ja paljon myös arvostellut.
Sehän on tietysti niin, että ei siihen hääppöistä miestä tarvita, että pystyy toisen tekemää työtä arvostelemaan. Poliitikkojen tekemisien arvostelu on kuitenkin pikkuisen eri juttu.
Poliitikot ovat meillä töissä ja työnantajan oikeus ja velvollisuuskin on seurata alaistensa tekemisiä. Tätä velvollisuutta minäkin siis koetan täyttää.
Nyt en kuitenkaan puhu politiikasta. Ihmisluonne yleensä on mielenkiintoinen asia.
Suomalaisten pahin kansansairaus ei ole sydän- ja verisuonitaudit, ei edes alkoholismi. Oikeasti se on kateus. Kateus kaikissa muodoissaan.
Miettikääpä tätä.
Olin joskus takavuosina erään urheiluseuran jäsen. Jos nyt en ihan rivijäsen, niin en kuitenkaan mikään johtaja. Sellasieksi ein ainakaan itseäni kokenut. Seuran rahat olivat vähissä, taisivat olla peräti lopussa, ja "junnujen" piti päästä kilpailemaan. Seuran johtokunta, johon toki minäkin kuuluin, pohti tilannetta kuumeisesti. En olltu erikoisen varakas, niin kuin en ole vieläkään, mutta tilanne tuntui surkealta. Näytti todella siltä, että suuri tavoite jäisi saavuttamatta rahan puutteen vuoksi.
Lopulta tein henkilökohtaisen päätöksen: minä maksan. Kätten taputusia ja kiitoksia en odottanutkaan, mutta kuinkas kävikään! Toki kilpailuihin päästiin ja pojat olivat tietämättömän onnellisia. Muun seuraväen reaktio oli ihmeellinen. Tunsin kuinka kateuden aalto pyyhki ylitseni. Kaikki nuoruuteni synnit, todelliset ja tekemättömät, kaivettiin esille. En todella tiennyt, kenestä puhuttiin, vaikka joku yritti kertoa minulle minusta.
Kauhistelin muiden mukana, eikä pienessä mielessäkään käynyt, että minusta oli tarkoitus puhua.
No, ei sillä enää väliä. Ihmeellinen vain tässä ihmisen mieli. Kateuteen olen toki törmännyt myöhemminkin, mutta enää se ei minua hämmästytä. En ole ihan varma, mitä kaikkea tämä kateellinen kansa osaa kadehtia. Ainakin sydämen ohitusleikausta ovat kadehtineet ne, joille on tehty vain pallolaajennus, tai ei ole sydänsairautta ollenkaan. Yhden sairauden omistajat ovat kadehtineet sokeritautiani ja verenpainetautiani. Ihmeellinen on tämä maailma.
Iloisin mielin otan aamulla kuusi pilleriäni ja annan neljän tabletin miesten ihan vapaasti kahdeitia. Kateuskin on ansaittava, sanoo vaimoni... Viisas nainen, mutta on joskus väärässä. En minä oikeasti katso ansainneeni sepelvaltimomitautia. Sen olen perinyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti