”Äärioikeisto ei ole peloista pahin“ – näin otsikoi Etelä-Saimaa kirjoittaessaan Norjan attentaatista. Totta se näyttää olevan, että kansa ei tajua äärioikeiston vaarallisuutta ennen kuin vahinko on jo tapahtunut. Kun Suomessa äärioikeisto jäi eduskunnan suurimmaksi puolueeksi äidinmaito-kokoomuslaisten turvin, alkoi taas tapahtua. Sama katastrofi, joka oli alkanut jo silloin, kun äärioikeisto oli voittanut edelliset vaalit, sai jatkua. Toistaiseksi ei suomalaisten muutoshalu vielä riittänyt, vaan Kataisen kaunopuheisuuden annettiin hämätä ja hämärtää käsite ”äärioikeisto”. Rökäletappiosta huolimatta vanha meno sai jatkua. Kataisen juoksutyttö vain vaihtui demarienkin siirtyessä pari pykälää oikealle, selvästi ohi perussuomalaisten.
Oikeasti minä en varmaan tiedä politiikasta mitään, mutta asioista ymmärrän ja niiden mukaan arvion eri puolueiden asemaa ja tekemisiä.
Ihan järkyttäviä ne tutkimukset, jotka kertovat, että suurin osa äänestäjistä ei edes tiedä, millaisia asioita heidän äänestämänsä puolue ajaa. Jos jokainen suomalainen joutuisi paneutumaan asioihin ja niiden seurauksiin, niin olisi hauska nähdä, millaiseksi Suomen puoluekartta muodostuisi. Jos joku asia on varmaa, niin varmaa ainakin on, että se olisi kokolailla erinäköinen.
Joo… niin minä teen.
Jos saan Kallan kuvernöörille kuuluvan kiintiöpaikan Suomen eduskunnassa, niin perustan venäjänkielisen kielipuolueen. Ai että en muka osaa venäjää? Ei se haittaa, ei… ovathan vihreätkin politiikassa mukana, vaikka eivät ymmärrä politiikasta mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti