Luvatonta elämää

”On maamme köyhä ja siksi jää” näyttää nyt pelottavan totuudenmukaiselta, vaikka yhä edelleen jotkut hyväosaiset veronmaksajien rahoilla pullistelevat poliitikot hehkuttelevatkin hyvinvointivaltiota. Kaikki on suhteellista ja suurin osa vaikeuksistamme aina omaa syytä, olipa kyse sitten yksilöistä tai yhteisöistä, mutta maamme ei todellakaan tarvitsisi olla köyhä. Ei ainakaan syömäköyhä, niin kuin sodan jälkeen oli joistakin ihmisistä tapana puhua.

Syömäköyhä on valtio, joka käyttää rahansa toimintoihin, joita ei lainkaan tarvita ja joista ei ole mitään hyötyä kellekään. Ajokortista olen lukuisissa yhteyksissä jo kirjoittanut ja puhunut, mutta edelleenkään en käsitä sitä, miksi sen myöntämisen pitää olla niin monivaiheisen byrokraattinen, että viimeisen sanan sanoo sitten henkilö, jolla ei ole mitään käsitystä kyseisen hakijan ajotaidosta. 

Tosi huvittavia ovat jotkut esimerkit erilaisista korteista ja ”hygianiapasseista”. Jos yhteisö tarjoaa vaikkapa kahvia, niin sellainen passi vaan vaaditaan. Vaaditaan nimenomaan tuo passi, mutta passin kantaja saa olla vaikka kotonaan käsiä pesemässä, kun kaverit tarjoilevat kahvia. Kyllä tällaisten jokaiselle suomalaiselle selvien asioiden opettamiseen käytetty aika on sekä turhaa että kallista.

Kallista on myös monenkaltaiset lupamenettelyt, joista ehkä yleisin asia on kauppojen  ja ravintoloiden aukioloaikojen säännöstely ja luvanvaraisuus, ikään kuin yrittäjät eivät itse osaisi tilannetta arvioida. Jokseenkin jokainen lupa myönnetään ja miksipä ei myönnettäisi. Onhan niiidenkin käsittelyyn kulutettu aikaa ja rahaa, joten ei siis kannata olla näitä lupia myöntämättä.

Samaan kategoriaan kuuluisi varmasti liuta muitakin lupia, mutta kaipa näitä lupia myöntävät ihmiset itsekin tajuavat, kuinka tarpeetonta työtä he tekevät. Väkisinkin noista byrokraateista tulee mieleen ajatus, että valtion hallintoa lukuun ottamatta maamme on koottu ihmisistä, jotka eivät pysty järkeilemään asioita ja ovat täysin ohjauksen tarpeessa.

On tietysti asioita, joita tavalla tai toisella tulee valvoa, mutta erillisen luvan tarve on aika kyseenalainen vaihtoehto monessakin asiassa. Pääsääntöisesti riittäisivät lait ja asetukset, joita sitten valvottaisiin.

Kyllä suomalaiset yleensä ovat hyvin lainkuuliaista kansaa. Noudattavat nopeusrajoituksia sekä käskyjä ja kieltoja. En ole myöskään koskaan kuulut suomalaisesta, joka kieltäisi esimerkiksi terveystietojensa lähettämisen terveyskeskuksesta sairaalaan, tai päinvastoin. Tietokoneyhteyttä eri viranomaisten välillä ei kuitenkaan ole, ja jokaiseen asiaan täytyy kysellä lupa erikseen. Paitsi että tämä on kallista, se on myöskin aikaa vievää ja joskus jopa hengenvaarallista.

Tämän varsin mittavan lupabyrokratian purkaminen veisi valitettavasti monia työpaikkoja, mutta toisi myös mittavia säästöjä valtiolle. Jos luvat taas ovatkin valtion rahanansaitsemiskeino, niin luvat ovat aivan liian halpoja.