Lahjoitettu hyvinvointi

Katselin tilastoja maista, joissa syystä tai toisesta oli bruttokansantuote korkealla ja tietysti sen seurauksena myös muut hyvinvointia korreloivat arvot sen mukaisia. Selkeästi ykkösasiana oli puolueiden lukumäärä. Mitä vähemmän demokraattisessa maassa oli puolueita, sitä paremmin maalla meni. Jo pelkästään tämän tosiasian pitäisi helisyttää jonkinlaisia kelloja meidän päässämme, sillä elämme maassa, jossa on peräti 16 puoluetta ja jolla taloudellisesti menee aika huonosti juuri nyt.

Kun Norja on pohjoismaa ja se on selvinnyt Top10-listalle, tarkastelin tätä maata hieman tarkemmin. Norjalla on myös luonnon rikkauksia kuten öljy, energia ja kalat. Kaiken tämän on Norja onnistunut hyödyntämään naapurimaitaan paremmin.

Aloin tietysti pohtia, ollaanko me Suomessa todella vain köyhiä, vaikka ainakin ”vanhoina hyvinä aikoina” rehvasteltiin, että ”Suomi elää metsästä.” No elihän se vielä silloin, kun paperi meni kaupaksi ja paperitehtailla meni hyvin. Kun sitten siirryttiin aikaan, jolloin tehtaita alettiin ajaa alas ja paperimiehet pantiin kilometritehtaalle alettiin ihmetellä, mitäs nyt tehtäisiin. Aikansa napa oli myös Nokia, joka ei sekään ollut ikuinen. Toivottavasti kokee vielä suomalaiselta osin uuden nousun, joskin selviä merkkejä on, että ammattiyhdistys on ajamassa tätäkin teollisuuden alaa ulkomaille. 

 

Mitä muuten ajattelisitte maanviljelijästä, joka kyntää ja kylvää, mutta kun sadonkorjuun aika tulee, hän yksinkertaisesti ilmoittaisi naapureilleen, että korjatkaa vaan vilja, minä lahjoitan sen teille? Niin, niin minäkin ajattelen. Kyseessä on joko harvinaisen tyhmä tai harvinaisen rikas mies.

Kun Suomi ei ole harvinaisen rikas, on kyseessä luultavasti harvinaisen tyhmä kansakunta. Olen toisessa blogissani (pitkarannanparoni.blogspot.fi) kertonut, kuinka Venäjä himoitsi Suomen malmivaroja ja onnistuikin osittain ryöstämään ne. Nyt niitä ei sitten enää ulkomaalaisten tarvitse ryöstää, sillä Suomen valtio on yksinkertaisesti päättänyt lahjoittaa nuo rikkaudet ulkomaalaisille yhtiöille, jotka omistavat lähes kaikki kaivosteollisuuden yli 50 yritystä.

”Kiva kun olette täällä Suomessa, viekää vaan tuhkatkin pesästä.”

No toki nuo yritykset tuovat jonkin verran työtä Suomeen, mutta kuriositeettina mainittakoon, että Suomessa on kaivosmiehiä huomattavasti vähemmän kuin yliopistojen professoreja.

Kaivosteollisuuden suurin arvo on lopputuote, josta emme peri edes veroa. Avainsana onkin vero. Minä uskon, että kohtuullinen vero jokaisesta rajan ylitse menevästä malmitonnista toisi jonkinasteista hyvinvointia myös Suomeen.

Kepu voitti vaalit, joten nyt sitten nähdään, käyttäytyykö se tyhmän maanviljelijän tavoin, sillä kuten jo sanoin, rikkaita emme ole.